Menestyspelit saavat melkein aina lauman jäljittelijöitä, eikä SNESin menestyksekäs Super Mario Kart ole poikkeus. Sharewarena ilmestyneet Skunny Kart ja Wacky Wheels saavat nyt seuraansa Coren BC Racersin.
BC Racersin alkuperä on erikoinen. Ensin Core teki Amigalle esihistoriallishenkisen Chuck Rock -tasohyppelyn. Sittemmin firma ihastui Segan CD-lisukkeeseen, johon oli kloonattu SNESsista tutun Mode7-efektin loihtiva piiri. Super Mario Kart demonstroi moisen grafiikkatilan hyörimistä SNESsillä. Core siirsi sutjakkaasti Chuck Rockin auton rattiin ja teki Super Mario Kartit. Nyt tuo Sega-CD huristelu on käännetty PC:lle. Sekavaa, mutta loogista.
Mode7-grafiikka tarkoittaa käytännössä sitä, että yksi sprite suurennetaan hirmuisen isoksi ja käännetään simuloimaan maan pintaa. Kun kyseinen taso kuvioidaan tiellä ja sen päälle lastataan joukko autoja, saadaan tietysti aikaan ajopeli. Tämän takia mäkiä tai notkoja ei ole mailla halmeilla eli maasto on lattana.
BC Racersiin on veistetty ratoja kahdeksan kuvallisen teeman mukaan. Peli aloitetaan kivikaupungista, sitten huristellaan öisiä teitä, käydään ihailemassa autiomaata, kumistellaan viidakkorumpuja, rämmitään suossa, ajetaan luolassa ja lopulta päädytään tulivuoren kupeelle. Ratasatseja on neljä helposta hirmuvaikeaan, joten kaahattavaa on kaikkiaan 32 radan verran.
Nitronappi löytyy kuten hyvään ajopelihenkeen kuuluu. Ohiajajia ja ohitettavia voi pötkiä patukalla, mutta iskut onnistuvat vain oikealle, mikä on outoa. Varikko on täynnä sianpotkaa, jota voi käydä hotkaisemassa, jottei mopo hyydy kesken matkanteon. Katsojat singahtavat mallikkaasti ilmaan törmäyksen voimasta.
Kontrollit ovat erinomaiset, ohjattavuus rentoa ja sujuvaa. Erityisesti kurvailu tuntuu hyvältä. Hyppyreiltä menopeli singahtaa hulppean ylös ja sen suuntaa voi nautittavasti muuttaa kesken ilmalennon. (Kivikaudella maan vetovoima taisi olla tyystin toisenlainen kuin nykyään.) Samanaikainen jaetun ruudun kaksinpelikin onnistuu.
Coren pojat eivät ole kopioinnissaan uskaltaneet mennä tarpeeksi pitkälle. Radalta kerättäviä hekumakykyjä ei ole laisinkaan, joten ajot keskittyvät käytännössä pelkkään kaahaamiseen ja kiusanteko jää onnettoman tehottoman tuntuiseen patukan huitomiseen. Mario Kartin hauskin piirre on siis vesitetty täysin. Peli on ulkoasultaan suttuinen ja ruma, mikä myös masentaa.
BC Racersin parissa äheltää mieluusti muutaman tunnin näppärien kontrollien takia. Kloonin täytyisi kuitenkin olla parempi kuin originaalin, jotta sitä voisi vilpittömästi innostua. Sitä BC Racers ei ole.
75
