Beasts & Bumpkins on päällepäin hieman Settlersin näköinen, keskiaikaan sijoittuva maastontutkimispeli, jossa seikkailulta haiskahtavia tehtäviä suoritettaessa samalla rakennetaan kyläyhteisöä suuremmaksi ja kauniimmaksi.
Tehtävänä voi olla esimerkiksi rahan tekeminen, hirviöiden valtaaman linnan valtaaminen tai muinaisen arvoesineen löytäminen.
Neljä vuodenaikaa
Koska yleensä tehtävän alkaessa komennossa on vain muutama kyläläinen ja vielä vähemmän tönöjä, eivät rahkeet yksinkertaisesti riitä soturijoukon kasaamiseen. Ykkösprioriteettina onkin rakentaa asuintiloja, peltoja, farmi, leipomo ja muita välttämättömyyksiä, jotta populaatiolla olisi edellytyksiä kasvaa. Kun kansaa sitten on riittävästi, voi alkaa värvätä miesväkeä ruotuun ja jyrätä vihollisen. Tilanne nollautuu aina tehtävien välissä, joten on sama, ylittyykö rima nippa nappa vai reilusti.
Pelivuosi on jaettu vuodenaikojen mukaan, mutta ei ole paljon merkitystä sillä, onko maassa lumi- vai ruohopinnoite. Kunhan muistaa keväällä, viimeistään kesällä heittää viljat maahan, leipää riittää. Mutta ihminen ei elä yksin leivästä, tarvitaan myös kananmunia, vettä ja maitoa. Munia saa omistamalla talojen välissä olevan joutomaan kanoille, maitoa saa lehmistä ja vettä kaivosta. Kansa maksaa pöperöistään, mikä on hyvä juttu, sillä rakentaminen keventää rahakirstua. Jos raha kuitenkin käy vähiin, voi maastosta etsiä aarteita, tai nostaa ruoka-ainesten hintoja.
Pientä vaihtelua tuovat erilaiset katastrofit, kovin harvoin kylläkin, ja ne tuntuivat olevan vankasti sidoksissa suoritettavaan tehtävään. Väestön kasvaessa alkaa myös esiintyä rikoksia, mutta niillä ei näyttänyt olevan mitään merkitystä.
Heinähatut ja kypäräpäät
Pelkät maajussit kelpaavat tutkimukseen ja arkitöihin, mutta erikoistuneista spesialisteista on iloa esimerkiksi tappeluissa. Rakentamalla kiltarakennuksia ja lähettämällä kansalaisia niihin saa korvausta vastaan käyttöönsä rakennusmiehiä, sotilaita, veronkerääjiä, taikureita ja jousimiehiä. Uudet rakennustyypit saa tehtävien edetessä hissuksiin käyttöönsä.
Hirviöiden hyökkäyksien varalle on syytä palkata sotilaita. Sotiminen on yksinkertaista. Miekkoset osaavat puolustautua automaattisesti, maajussit kiviä heitellen, sotilaat aseitaan käyttäen. Hyökkäystilanteessa valitaan ukot, klikataan hiirellä ötöä, ja siinä se. Timotaikurit ovat hauskoja epeleitä, jotka eivät kestä lähitaistelussa hetkeäkään ja juoksevat karkuun heti, kun tilanne kuumenee, mutta toisaalta he osaavat tulipalloilla käryttää yksittäisiä vihollisia hetkessä. Papit ovat samankaltaisia, mutta heidän taikuutensa on parantamiseen, suojaukseen ja muuhun sellaiseen liittyvää.
Työmuurahaisten perään ei pahemmin tarvitse katsoa, sillä he toimivat itsenäisesti ja älykkäästi. Jos johonkin haluaa talon, miehet kiiruhtavat automaattisesti rakentamaan sitä, ellei heille ole erikseen antanut tehtäväksi jotain muuta. Jos kesken rakennuksen vaikkapa tulee syksy ja vilja muuttuu korjuukuntoiseksi, äijät käyvät välillä pellolla huhkimassa, kuskaavat viljan leipomoon ja palaavat sitten rakennukselle. Naisväki käy samoin erikseen käskemättä lypsämässä lehmät ja vie maidon farmille.
Sotilaiden käyttäytyminen onkin sitten typerämpää. Ne eivät oikein suostu pysymään aloillaan maastossa, vaan aina välillä joko hajaantuvat kuin pelästynyt lintuparvi, tai sitten päättävät yhtäkkiä syöksyä berserkkinä vihollisen kimppuun. Mitä enemmän solttuja, sitä enemmän hihat palavat niitä kaitsettaessa.
Joukkojenhallintaa lukuunottamatta käyttöliittymä on erittäin vaivaton ja sujuva, ja vailla turhia mutkia. Lisäharmia kuitenkin aiheutuu pelin valtavasta hidastumisesta talo- ja miesmäärän kasvaessa, joten oikean miehen valitsemiseksi ruudulla vipeltävästä laumasta on käytännössä siirryttävä paussitilaan.
Tekniikkapuolella ei hidastumisen lisäksi ole valittamista. Peli ei kaatunut kertaakaan, ja ainoa varsinaisesti ärsyttävä piirre oli kyläläisten kahdesta kommentista koostuva smalltalk ennen pariutumisrituaaleja.
Onnellinen loppu
Beasts & Bumpkins tuntuu aluksi kuolettavan tylsältä, sillä pelissä ei juurikaan tapahdu. Rutiininomainen viljanistutus ja asuintalojen ajoittainen rakentaminen eivät kauan pidä pidä kiinnostusta yllä. Ajan mittaan peli monipuolistuu, ja tehtävien selvittäminen on useimmiten mielenkiintoista puuhaa.
Pitkän päälle Beast & Bumpkins alkaa kuitenkin taas maistua puulta, sillä pelissä ei ole loppujen lopuksi paljon tekemistä, eikä kylän rakentaminen koskaan muutu peruskaavasta. Muutama kitsastellen jaettu lisätaika tai lisäkilta viihdyttävät hetken, mutta vain hetken. Pelaaminen on kaikesta huolimatta rentouttavan vaivatonta, ja aika kuluu Beasts & Bumpkinsin parissa nopeasti. Mikään kestävä hupi ei ole kyseessä, mutta yhtäkaikki, se on helppo ja kaunis peli, jota pelattuaan on jotenkin typerän hauska ja rentoutunut olo.
61
