Beatmania-kuume on raivonnut japanialaisissa arcade-halleissa jo useita vuosia. Nyt Konami on tehnyt pelistä eurooppalaiseen makuun sopivan version, mutta miten käy Kekkoselta Acid Jazz?
Beatmania kuuluu omintakeisten musiikkipelien lahkoon. Ruudun ylälaidasta soljuu palkkeja kuudessa sarakkeessa. Palkin saavuttaessa alareunan pitää painaa oikeaa kosketinta tai vatkata levylautasta, jotta valittu biisi kuulostaisi oikealta. Mitä tarkemmin ajoitus menee kohdalleen, sitä enemmän saa pisteitä ja yleisökin tykkää.
Pelivaihtoehtoja on kaksi. Normaalissa moodissa pitää selvittää neljä kappaletta kunnialla läpi ja joka kappaleen välissä valitaan noin viiden kipaleen ryhmästä seuraava biisi. Jos nuotit osuvat kohdalleen, tiskijukka päästetään aplodien kera seuraavan kappaleen kimppuun.
Expert-moodi on tarkoitettu paatuneimmille friikeille. Siinä ei valita yksittäisiä kappaleita, vaan sen sijaan voi valita kolmesta viiden biisin setistä: Club Beatmania, Groove ja Techno. Tarkoituksena on välttää virheitä, sillä jokainen väärin soitettu nuotti pudottaa yleisön fiiliksiä. Jos käyrä laskee nollaan, DJ buuataan välittömästi pois lavalta.
Pelin kestoa lisää mahdollisuus pelata kahdella ohjaimella yhtä aikaa, tai korvakuulolta ilman nuotteja. Satunnaisesti tai peilikuvana tipahtelevat nuotit tuovat nekin vaihtelua rutiiniin. Pelin saa tallennettua muistikortille, josta se rohmuaa 2 muistipaikkaa.
Soittamaan oppii vain soittamalla
Jos homma tuntuu hankalalta, alkuun pääsee DJ Konamin johdolla. Lisäksi kertaalleen soitetuista kappaleista voi valita minkä tahansa ja harjoitella haluamaansa kohtaa yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikeimmissa kappaleissa näin on pakkokin tehdä.
Vaikka kappaleet on jaoteltu kolmeen vaikeusasteeseen, se ei kuitenkaan ole koko totuus. Esimerkiksi vaikeaksi luokiteltu Metal Gear Solidin tunnari on suorastaan järkyttävän helppo. Trance ja tekno ovat pelkkä läpihuutojuttu kimurantin jazzin rinnalla. Tyypillisesti hankalassa kappaleessa on aluksi vähän nuotteja, mutta lopussa niitä ropisee siihen tahtiin, että nakit menevät väkisinkin solmuun.
Muihin musiikkipeleihin verrattuna Beatmania on graafisesti erittäin askeettinen. Kuvaruudun keskellä vaihtuvat kuvat onkin tarkoitettu peliä olan yli seuraaville. Pelin tuoksinassa niitä ei juurikaan ehdi vilkuilla vaan pelaajan huomio nauliutuu oikeasta tai vasemmasta yläreunasta alaspäin soljuviin palkkeihin.
Omituinen ohjain
Beatmania-paketissa on virallinen Konami-ohjain, joka jäljittelee kolikkopeliautomaatin koskettimistoa ja levylautasta. Musisointi erikoisohjaimella on luontevaa, mutta koskettimet kolisevat häiritsevän äänekkäästi ja vielä ikävämpää on ohjaimen tunnottomuus. Joitakin koskettimia pitää moukaroida kunnolla, jotta laite rekisteröi painallukset. Lautanen sentään toimii moitteetta.
DualShockin ongelmana on, että toimivaa näppäinyhdistelmää ei tahdo löytyä. Napit saa määritellä haluamikseen, mutta alkuperäisen ohjaimen johdonmukaisuus jää haaveeksi. Helpoimmat kappaleet onnistuvat juuri ja juuri, mutta vaikeimmissa sormet menevät auttamattomasti solmuun. DualShockin saa myös tärisemään jumputuksen tahdissa, mutta sen toiminnon kytkee mieluusti pois päältä.
Kaksin pelattaessa ongelmaksi nousee se, että toinen joutuu turvautumaan padiin. Kilpasoitanta muuttuu äkkiä kakofoniaksi, kun padilla pimputteleva koettaa pysyä tahdissa. Autuaampaa on kilkutella itsekseen kaksinpeliä, sillä se helpottaa peliä. Kaksinkamppailussa nuotit jaetaan soittajien kesken puoliksi.
Kokemukset Beatmaniasta ovat ristiriitaisia. Muutaman illan jälkeen soitanta alkoi sujua ja renkutukset jäivät soimaan päähän. Lisäksi uudessa ohjaimessa on mukava tatsi, mutta sen heikko laatu ärsytti. Homma oli silti kivaa ja innostusta riitti niin kauan kuin uusia kappaleita riitti soitettavaksi. Laadukas lisäohjain ei silti olisi pahitteeksi. Markkinoilla olevista Dj Man ja Dj Station Pro vaikuttavat kokeilemisen arvoisilta.
Beatmanian viehätys perustuu puhtaasti musiikkiin. Osa biiseistä on ihan mukiinmenevää tavaraa, mutta sekaan mahtuu myös epämääräistä ryskettä ja kolinaa. Jos teknahtava musiikki ei puhuttele, Beatmania tuskin kiinnostaa. Beatmaniasta tuskin tulee Suomessa karaokeen verrattavaa villitystä, mutta yllättävän addiktiivinen (ja lyhyt) kokemus se silti on.
72
