www.n52te.com
Kun ideat loppuvat, pyörä keksitään uudelleen. Toisinaan pienemmällä koolla ja päheällä pinnoitteella pääsee pitkälle.
Näppäimistön ja hiiren pyhän kaksiyhteyden nimeen vannoville tietokonemiehille erikoishiiriä on tarjoiltu jo maailman sivu, mutta näppäimistöt ovat jääneet pelimaailmassa rotta-armadan jalkoihin. Belkin Nostromo -tuoteperhe tarttuu tähän toisen käden ongelmaan. Speed padiksi ristityn mininäppäimistön ideana on korvata perinteinen lankkunäppis viidentoista nappulan pienennetyllä steroidimallilla. Tarvittavat namiskat ovat näppärästi yhden käden alla.
Tuote istuu käden alle varsin hyvin. Nostromoon integroitu rannetuki pitää vasemman tassun luonnollisessa asennossa ja lähes kaikki laitteen pinnalle ängetyt nappulat löytyvät sormien ulottuvilta kättä liikuttamatta. Perinteisten tietokonepainikkeiden lisäksi näppäimistöön on asennettu myös rulla ja ristiohjain. Kapistus on tarkoitettu vain vasemmalla kädellä käytettäväksi.
Koska kyseessä on puhdasverinen PC-tuote, säätämiseen kannattaa totutella. Nostromon mukana toimitettava hallintasofta on kohtuullisen käyttäjäystävällinen ja asetukset voi syöttää valmiiksi kolmelle eri profiilille. Profiilien välillä liikutaan vain ja ainoastaan säätösovelluksen hallintapaneelin avulla, joten peliä vaihdettaessa softa on käynnistettävä, jotta pelikohtaisen profiilin saa käyttöön. Tämä on hidasta kikkailua, joka olisi helposti kierrettävissä yhdellä laitteeseen asennetulla monitoiminappulalla.
Nostromon tekninen toteutus on ergonomian suhteen kunnossa, mutta jostain syystä insinöörit ovat päätyneet asentamaan laitteeseen erittäin pitkillä liikeradoilla varustetut painikkeet. Se kismittää, sillä kannettavien tietokoneiden matalaprofiilinapit toimisivat nopeissa pelitilanteissa paremmin, eivätkä ne pitäisi niin jumalatonta meteliä kuin nykyiset nappulat. Laite kolisee käytössä niin lujaa, että metelin kuulee kuulokkeidenkin lävitse. Lisäksi muutamaa nappia vaivaa tuntuman puute, jolloin pelkän painalluksen sijaan niitä saa survoa niin että nitinä käy.
Äänekkäiden nappuloiden lisäksi Nostromossa on toinenkin ärsyttävä piirre. Hyvänä päivänä laite tunnistuu tietokoneen käynnistyessä, mutta usein USB-kaapelia saa irrotella muutamaan otteeseen ennen kuin Windows huomaa aparaatin. Tämä ongelma johtuu nettilän mukaan koneeni 64-bittisestä Windows 7:stä ja Belkin on mitä ilmeisemmin jo korjaamassa asiaa.
Belkinin puolinäppis on hyvä apuvälinen räiskintäpelien tai naksujen ystävälle. Muutama tekninen omituisuus estävät Nostromon nousun huipputuotteeksi, mutta pakettikoneen bulkkinäppäimistön pelikorvaajaksi sitä kannattaa harkita jo ergonomian puolesta.
Kirjoitus on luettavissa pelit.fi:ssä 3.3.2010.
David ”Elite” Brabenin Frontier Developments -tiimin LostWinds-tasoloikka oli WiiWare-palvelun ensitahtien ehdoton hitti, joten Winter of the Melodias -jatko-osa ei tule yllätyksenä. Melodioitten talvessa tuulenjumala Enrilin siivittämä pikkupoika Toku ratkoo ikuisen talven arvoitusta.
Nerokas kontrollisysteemi toimii loistavasti: Tokua ohjataan Nuntsalla ja Motejen osoittimet esittävät Enriliä. Toku itse ei osaa hyppiä, mutta Enrilillä huiskiminen heittää sankaria ylemmäs ja kauemmas. Voimakas tuuli vaikuttaa Tokun ohella esineisiin, vihollisiin, tuleen ja veteen. Mote-eleitä käytetään nokkelasti ja liioittelematta hyväksi erikoisliikkeissä. Ohjainta pystyssä kieputtamalla luotu trombi viskaa Tokun entistä korkeammalle ja osoittimella piirretty pyörre muokkaa lumisateesta suuren lumipallon.
Winter of the Melodiasin pääkikkana on kesän ja talven kierto, mikä vaikuttaa suoraan pulmien ratkaisuihin. Talvella sukeltaminen ei onnistu, eikä kesällä voi käyttää lumipalloja kytkinpainoina. LostWindsin maailma on siinä mielessä avoin, että joka paikkaan saa yrittää mennä, mutta alkutaipaleella rajallisilla kyvyillä ei pääse kaikkialle. Tokun arsenaaliin lisätty kartta auttaa suunnistuksessa, joten ykkösosan totaaliset harharetket ovat taakse jäänyttä elämää.
Kun omaperäiseen tasoloikkamekaniikkaan yhdistetään tekninen ja taiteellinen kunnianhimo ja sadunomainen tunnelma, pakko päästä loppuun -addiktio nousee huimiin sfääreihin. Kehitystiimi osoittaa rautaisen ammattitaitonsa loppujen lopuksi pienillä asioilla: pakkaslumi narskuu jalkojen alla ja Enrilin tuuli huiskii hienosti puita ja ruohonkorsia. LostWinds: Winter of the Melodias on WiiWaren ehdotonta huippua ja yksi Wii-vuoden parhaista peleistä.
