Extreme-urheilulajit ovat nykyään in myös videopeleinä. Lumilautailu on cool jo harrastusmiljöönsä puolesta, mutta entäpä pelinä? Asennetta Big Airissa ainakin riittää.
Pitbull tunnetaan parhaiten Test Drive -sarjastaan, ja Big Air käyttääkin osittain samaa grafiikkamoottoria. Parempi niin, sillä ilman tätä oikopolkua Big Air ei olisi näille lumille ehtinyt. Nytkin peli on luvatusta myöhässä kuukausikaupalla, mikä tosin ei ole kovin epätavallista.
Ainakin imagoon Big Air satsaa kovasti, sillä Accolade on tehnyt sopimuksen viiden maailman huippuun kuuluvan lumilautailijan kanssa. Heistä tunnetuimpia lienee Mike Bealo ja Ian Spiro. Tarjolla on yli 80 erilaista lumilautaa yhdeksältä tunnetulta lumilautamerkiltä. Myös vaatteet matkivat tosielämää ja niitä voi vaihtaa kuin barbeille ikään. Turha enää tulla tämän jälkeen väittämään, että lumilautailu ei olisi väline- ja asustelaji.
Lumilaudoilla ja -lautailijoilla on erilaisia ominaisuuksia, mutta vaatetus ei onneksi vaikuta mitenkään pelituntumaan. Paljon perustellumpia lainauksia tosielämästä ovat aidot kuulut lumilautailuareenat ympäri maailmaa. Niitä on yhteensä kolmisenkymmentä, mutta parin aloitusrinteen jälkeen lisäradat täytyy perinteiseen tapaan ansaita. Salareittejäkin löytyy.
Myös half-pipe Big Airissa on, mutta tuntuu kuin se olisi heitetty mukaan vain pakollisena pahana. Half-pipen toteutus on jotenkin puolihuolimattoman tuntuinen.
Rock'n roll
Big Air vertautuu väkisinkin Street Sk8eriin, vaikka siinä lajina onkin rullalautailu. Asenne on samalla tavalla extreme, cool ja hip, musiikkia myöten. Big Airin soundtrackilla punkia, rockia, ska'ta ja edellisten sekoitusta vääntävät kymmenen MCA-levy-yhtiön artistia, joiden nimet eivät hittilistoilla juhli, mutta bändien energinen mättö on komeaa ja luo pelifiilistä.
Pelaaja voi matsata niin kelloa kuin kaveriakin vastaan, ajo- ja temppupelinäkin. Erilaisia näppäinyhdistelmillä tehtäviä kikkoja on kymmenittäin ja niitä voi opetella harjoittelumoodissa. Tosin itse en ole koskaan ymmärtänyt, mitä iloa on opetella ulkoa valtava pino erilaisia näppäinyhdistelmiä, kun saman voi tehdä itse pelissäkin.
Uusinnat ovat vauhdikkaita ja niitä katsoo ilokseen. Ainakin aikansa. Mutta on turha kieltää onnistumisen iloa, kun uusinnassa näkee keräävänsä huippupisteet harvinaisen vaikeasta ja ilmavasta tempusta. Siinä on ilon itku lähellä kovemmallakin jätkällä.
Tärinäohjaintuki tarkoittaa tällä kertaa sitä, että moinen on olemassa. Voisi sitä tässä lajissa paremminkin hyväkseen käyttää, vaikka käännöksen jyrkkyyden ja lumen koostumuksen kuvaamiseen.
Lataillaan
Koska kentät eivät mahdu kerralla Pleikkarin muistiin, Big Air lataa niitä kaiken aikaa rompulta pelin taustalla. Tämä mahdollistaa pidemmät ja isommat kentät, mutta lataustaukoja onkin sitten ihan jokaisessa mahdollisessa välissä. Jos äskeisen laskun haluaa ottaa heti uudelleen, täytyy sen latautumista odottaa yhtä kauan kuin ensimmäiselläkin kerralla. Voitte olla varma siitä, että moinen käy pitkän päälle hermoille.
Big Air on pinnaltaan korea ja pelattavaakin on määrällisesti oikein kivasti. Mutta varsinaisesta pelaamisen ilosta on vaikea puhua. Jos lumilautailun harrastaja ei pääse tarpeeksi usein rinteeseen tai kesällä iskevät vieroitusoireet päälle, Big Air varmasti viehättää aikansa ja antaa ensiapua. Varsinkin kaverin kanssa kisaileminen tuo peliin lisäviehätystä.
Mutta ihan tavallisten pelaajien on vaikea keksiä mitään hyvää syytä maksaa Big Airista selvää rahaa monta sataa markkaa. Mitenkään erityisen hyvästä urheilu- tai ajopelistä ei kuitenkaan voida puhua, eikä pelin lajille ominainen pinnallisuus jaksa viehättää meitä, joille sanasta "lauta" tulee ensimmäisenä mieleen A-kuppi ja sanasta "rinne" rinnebaari.
71
