Neuvostoliiton kaaduttua Venäjälle ovat syöksyneet niin kapitalismin ilot kuin kirotkin. Kaikki eivät kuitenkaan tervehdi uutta järjestelmää McRomanoveineen ja Lenintendoineen ilolla, vaan halajavat takaisin Venäjän voiman päiviin. Salaisessa istunnossa armeijan ylin johto päättää pirullisesta juonesta: Lenin tulee herättää henkiin uutta Neuvostovaltiota johtamaan.
Samoihin aikoihin Moskovaan saapuu kansainvälinen jalokivivaras Doug, jonka haaveissa on Tsaarin kruunun vohkiminen. Toisaalla meren rannalla horisonttia tuijottaa murtunut Dino, joka on myöhästynyt laivastaan. Kun soppaan vielä sotketaan oopperassa esiintyvä entinen stripparitähti Donna, on todellinen seikkailu valmis. Jotenkin kaikki sankarit eksyvät Idän Pikajunaan ja lopulta onnistuvat tahmaamaan itsensä Leninin herätysyritykseen. Syntyy sekoilu, jossa mikään ei ole mahdotonta.
Kolme tarinaa, yksi kohtalo
The Big Red Adventure on paljossa velkaa LucasArtsin seikkailuille, ja niistä etenkin Day of the Tentaclelle. Molemmissa on kolme sankaria, joista yksi on laiha rillipää, toinen tukevampi kananaivo ja kolmas edustaa kauniimpaa sukupuolta.
Kuten Tentacle, on Suuri Punainenkin jaettu neljään osuuteen. Ensimmäisessä osassa Doug etsii himoitsemaansa kruunua, toisessa Dino yrittää ehtiä laivalleen ja kolmannessa Donna koheltaa Idän Pikajunassa. Lopuksi kaikki tietysti kohtaavat ja pelastavat maailman sitä uhkaavalta vaaralta. Vaikka idea onkin plagioitu Lucasilta, toimii seikkailu hyvin omillaankin. Tämä vain osoittaa, että hyviä ideoita voi aina lainailla, kunhan ei sorruta liialliseen peilikuvamaisuuteen.
TBRA yrittää esikuvansa tavoin olla hauska, mutta ainakaan omat nauruhermoni eivät pelin parissa suuremmin kutisseet. Hauskuus jää lähinnä muutamiin riemastuttaviin sanaväännelmiin, kuten Lenintendo tai Teenager Mutant Ninja Beatles. Joitakin mielenkiintoisia elokuvaviittauksia (Frankenstein) saadaan aikaan, ja Inteliäkin kohti ilkutaan. Näiden harvojen kukkasten lisäksi erityistä huomiota kiinnitin koodirosvoon, joka on hämmästyttävän samanoloinen kuin itse Bill Gates. Toivottavasti viesti menee perille Microsoftille, jota on syytelty erinäisistä koodivarkauksista.
Töitä harmaille pikku soluille
Viimeaikaisen seikkailupelin alitarjonnan keskellä Suuri Punainen tarjoaa kaivattua aivovoimistelua. Aina joskus pelissä ongelmien taso osuu sopivasti kohdalleen, ja juuri näin on TBRA:ssa päässyt käymään. Alusta lähtien etenemiseen vaaditaan mietintämyssy ja riittävästi aikaa. Yleensä tehtävät ovat juuri oikein viritettyjä, eli eivät liian helppoja, mutta eivät liian vaikeitakaan. Vain muutaman kerran ratkaisut tuntuivat täysin epäloogisilta, muuten peli soljui eteenpäin nautittavan jouhevasti. Joitakin pikselinviilausongelmiakin on mukaan eksynyt, onneksi kuitenkin vain pari kappaletta.
Koska sankareita on kolme, on pelissä mahdollisuuksia mitä kieroimpiin ongelmiin. Armoitetusti pelin suunnittelijatkin ovat huomanneet asian, ja sankarit auttavatkin toisiaan oikein urakalla. Erityisesti Idän Pikajunassa tapahtuva kolmas osio on aivan hulvatonta roolien vaihtelua. Ilahduttavasti Donnakin saa osakseen kunnon tehtäviä, eikä joudu pelkästään käyttämään _ kieltämättä kyllä erittäin runsaita _ naisellisia avujaan.
Harjoitus tekee mestarin
Suurimmaksi kynnykseksi pelissä osoittautuu sen käyttöliittymä. Oikeaa hiiren nappia painamalla ruutuun ilmestyy yhdistetty valikko/inventaario, josta sitten valitaan haluttu esine tai toiminto. Koko tämän ajan täytyy oikeaa namiskaa pitää painettuna, mikä tuntuu aluksi oudolta. Kun systeemiin kuitenkin muutaman tunnin jälkeen kasvaa sisään, osoittautuu se oikeastaan mukavan helppokäyttöiseksi. Valikosta on helppoa ja nopeaa poimia haluamansa toiminnot.
Esineiden yhdistelykin sujuu, vaikkakin hieman ihmeellisesti. Halutessaan liittää kaksi esinettä pelaajan täytyy ensin poimia ensimmäinen kama, viedä kursori sankarin ylle, painaa valikko uudelleen esiin ja lopuksi raahata esine toisen kaman ylle. Tähänkin kuitenkin tottuu pian, vaikka systeemi saattaa kuulostaa hankalalta.
Normaaliin seikkailutapaan sankarien ja vastaan tulevien hahmojen välinen keskustelu toimii monivalintaperiaatteella. Vaikka pelaaja valitsisikin etenemisen kannalta vääriä vaihtoehtoja, ei hän kuole tai peli katkea, eli koko ajan ei tarvitse pelätä olkapäällä huohottavaa viikatemiestä.
Äiti Venäjän kasvot
Kuvalliselta anniltaan Suuri Punainen on mukavan värikylläinen ja tyylikäs. Kaikki taustat on piirretty sarjakuvamaisesti vääristellen, ja ulkomuoto sopii erinomaisesti pelin veikeään ilmapiiriin. Lisäkauneutta tuo vielä pelin käyttämä grafiikkatila (640x400), jonka antamia mahdollisuuksia on käytetty kiitettävästi. Hahmot ovat onnistuneen karrikoituja, eikä animaatiossakaan ole haukkumista. Joskus hahmojen nopea skaalaus tosin vaikuttaa hassulta, koska se saa sankarin näyttämään vain kutistuneelta, ei kauempana olevalta. Ruudut vierivät vasta hahmon astuessa kuvan reunalle, mutta se ei suuremmin haittaa, koska pelissä ei voi kuolla, eikä nurkan takana odottavaa sotilasta siis tarvitse pelätä.
Seikkailun auraalinen osuus on sekin hoidettu kiitettävällä tyylillä. Lähes joka kuvassa raikaa oma musiikkinsa, joka on vieläpä yllättävän tasokasta luukutusta. Mukana on tunnelmaan sopivia teemoja, kuten tunnari Vaaleanpunaisesta pantterista, ja mielenkiintoinen versio Suuresta ja mahtavasta Neuvostoliitosta. Tehosteita on ehkä pikkiriikkisen liian vähän, mutta tarpeellinen määrä tulee saavutettua. Puistossa laulavat linnut ja vesilammikossa virtaa vesi omine äänineen.
Lisää tällaista
Rauhaisan seikkailun paratiisiin on ainakin testiversiossa onnistunut luikertelemaan pari käärmettä. Ensinnä pelin kuvaan ilmestyi meikäläisellä koko ajan ilkeitä vilkkuvia vaakaviivoja. Peli ei ilmiselvästi suostunut täysin ymmärtämään näytönohjaimeni piirisarjaa, mutta uskoisin pelin toimivan ongelmitta useimmilla ohjaimilla.
Toiseksi äänet eivät aluksi suostuneet laisinkaan yhteistoimintaan, tai jos suostuivatkin, kaatoivat koko pelin. Lopulta luovuin ja päätin pelata ilman ääniä, jolloin peli toimikin ilman ongelmia.
The Big Red Adventure on raikas tuulahdus seikkailupelimaailmassa. Vaikka kolmen hahmon idea ei ole täysin alkuperäinen, on peliin saatu haastetta ja nautittavuutta. Sopivat ongelmat pitävät huolen, että pelaaja viihtyy, muttei ylirasitu. Loppusilauksena läpipelaaminenkin vie vaihteeksi muutaman päivän normaalia viikonloppua kauemmin.
89
