Samaan muottiin valettujen autopelien joukossa Domarkin Big Red Racing yllättää: se on hauska, hilpeä rallipeli, jossa on riittävästi vaihtelua ja vastusta. Mutta vain hetken, sillä yksinpelinä sitä ei ole loppuun asti mietitty.
Isossa Punaisessa Rallissa ei renkaita tasapainoteta, ei siivekkeitä viritetä eikä tulppia putsata. Ajoneuvot kiitävät nasta laudassa ja liika realismi jää nielemään pakokaasua. Kaahaamaan pääsee niin lumella, jäällä, ilmassa kuin vedessäkin, ja jopa lähiplaneetoilla. Ajokkeja on tarjolla kökkötraktorista kumiveneeseen, ja radat ovat täynnä mutkia ja mäkiä, hulppeita hyppyreitä unohtamatta.
Raskaat ajokit pompahtavat ketterästi vuorenrinteestä takaisin jossakin alhaalla kiemurtelevalle tielle ja kumivenekin kyntää auvoisasti jonkin matkaa pitkin pystysuoraa vuoren seinämää. Silti ajokkien ohjastaminen tuntuu hyvältä ja on luontevaa. Toiminta-ajopeliin sopiva tunnelma on tavoitettu erinomaisesti.
Karujen miesten kauhuksi peli antaa armoa, sillä vihollisautot hidastavat vauhtiaan pelaajan töppäillessä. Tämä parantaa pelattavuutta: alhaisessa yksinäisyydessä ei tarvitse kaahata, vaikka auto välillä pöllähtäisikin kumoon. Nappia painamalla kulkuneuvo kimmahtaa innokkaasti takaisin pystyyn nokka kohti menosuuntaa ja letka on tarkalla ajolla vielä tavoitettavissa.
Oletuskuvakulma on takaa ylhäältä. Kamera seuraa ajokkia juuri sopivan laiskasti ja jää tiukassa kurvissa hieman pelitapahtumien jälkeen, mikä tekee Big Red Racingin kontrollit tuoreiksi. Perinteisempää ohjaustuntumaa kaipaavat voivat funktionäppäimellä kiinnittää kameran tanakasti kuskin kypärään.
Lisävauhtia ajokkiin saa painamalla nitronappia. Osassa ajokeista nitrot ovat kanistereissa, osassa injektorina. Kanisterit pullauttavat sisältönsä kerralla koneeseen, joten niiden kanssa ei kannata pelehtiä ennen äkkijyrkkää mutkaa. Injektorilla lisäpuhdin pystyy säätämään hienovaraisemmin.
Yksinpeli on jaettu eriin, joissa on kolmesta neljään osakilpailua kussakin. Jatkoon eli seuraavaan erään pääsemiseksi on sijoituttava ensimmäiseksi yhdestä kahteen osakilpailussa. Kilpailujärjestyksen voi valita itse. Mikäli voittoja ei heru, pelin joutuu aloittamaan lopulta uudelleen kokonaan alusta. (Sekavaa, eikö totta?)
Valitettavasti yksinpelinä Big Red Racing on pinnallinen kokemus huolimatta runsaskätisestä rata- ja ajoneuvovalikoimasta. Kaksinpeli onnistuu niin yhdellä tietokoneella (split-screen) kuin kytkemällä kaksi yhteen joko modeemilla tai sarjakaapelilla, ja verkottuneille on tarjolla monen pelaajan turnaukset. Tietokoneen ohjastamia autoja ei ole moninpeliä sekoittamassa.
Ennakkohuhuilusta huolimatta Big Red Racing on 486:llakin pelattavissa, jopa SVGA-tilassa, kiitos automaattisesti yksityiskohtia rajusti riisuvan automatiikan. VGA-grafiikalla rata piirtyy huomattavasti pitemmälle, mikä parantaa pelattavuutta. Windows 95:ssa Big Red Racing hyytyi diashowksi, joten vanha kehno DOS osoitti jälleen iskukykynsä. Pentiumilla peli on kukkeimmillaan.
Ajopelin äänet ansaitsevat harvoin kehuja. Big Red Racingin ajokit suhisevat, pörisevät ja kolisevat kuitenkin ryhdikkäästi. CD:ltä raikuva musiikki on pettymys, varsinkin kun oheismateriaali lupaa "rock 'n roll" -soundtrackiä. Onneksi CD-asemaan voi tuikata minkä tahansa oman CD-levyn, joten pelin tarjoamaan lillutteluun ei tarvitse tyytyä. Beavis & Butt-head -ähinästä innostuneet voivat aktivoida niinsanotun humoristisen kommentaattoriparven kaiuttimien ja korvien kiusaksi.
Big Red Racing on varmasti hauska verkkopeli, mutta yksinpelinä se ei jaksa pitää otteessaan viikkoa paria pitempään. Sääli, sillä pelissä olisi ollut aineksia toimintapeliklassikoksi.
85
