”Hauskaa pitää olla, muuten minä en ala mitään.”
Näin sanoi tusinatoimintaan leipiintynyt peliarvostelija. Matkan varrella on tullut nähtyä liikaa vanhojen klassikoiden jatko-osia, liikaa varman päälle pelaavaa genrevalintaa ja yksittäisiä kikkoja, jotka yrittävät viedä huomion keskinkertaisuudelta. Nyt kastraatiovuorossa on 80-luvun Tarzan, biokädellä flengaava Bionic Commando.
Juoni ryöstökalastaa Ramboa. Biologisesti paranneltuja sotilaita tarvittiin sodan voittamiseen, mutta sodan loputtua hallitus petti veteraanit ja kansa käänsi selkänsä. Vankilassa vuosia virunutta ja biokätensä menettänyttä Nathan Spenceria tarvitaan vasta, kun pommit alkavat taas putoilla.
Ensin etsitään kadonnut käsi räiskimällä, sitten päästään itse asiaan. Ideana on tappaa, biokädellä ja asein, ja siirtyä paikasta toiseen hämähäkkimiehen keinoin. Tähtäimillä merkityt kohdat paljastavat tarttumapintoja valopylväistä, mainoksista ja seinistä. Pystysuoraa seinää pystyy kiipeämään, kunhan pitää loikat lyhyinä.
Ei niin avoin kaupunki
Operaatioalue on rauniokaupunkia ja muuten avaraa aluetta. Se, mikä näyttää aakeelta laakeelta, on vain hämäystä. Hämähäkkimiehen ketteryys kannustaa vapaaseen tutkimiseen tai ainakin vaihtoehtoisten reittien etsimiseen, mutta omavaltaisuus on estetty säteilyttämällä reuna-alueet ja talojen katot elinkelvottomiksi. Ihan vaara-alueiden reunoilla on vielä aikaa reagoida, mutta vähänkin pidemmälle mennessä henki lähtee heti. Onneksi kapea kulkukelpoinen reitti on merkitty tiheällä waypoint-verkostolla.
Pienellä harjoittelulla hypyt yhdistyvät sulaviksi komboiksi. Taustalla on taidokasta fysiikkaa, sillä flengaaminen toimii aina, tarttuu biokäsi minkälaiseen paikkaan tahansa. Vaikka jäisi roikkumaan kielekkeen alle, onnistuu sen päälle hyppääminen helposti.
Bioniko ei ole moksiskaan kymmenien metrien pudotuksista tai siitä, että kalahtaa pää edellä tiiliseinään, mutta uimataidoton supersankari hukkuu hetkessä vaikka vesiämpäriin. Siksi pidempien hyppelyosuuksien alla onkin vettä tuomassa peliin kerrasta poikki -vit... jännitystä. Onneksi uudelleensyntymispaikat on yleensä sijoitettu juuri ennen vesistöjä.
Tulitoiminta on peruspaukuttelua: toisesta liipaisimesta tähtäin ruudulle ja rautaa naapurin suuntaan. Nimenomaan vain suuntaan, sillä pitkien ampumaetäisyyksien ja vihollisten pienen koon takia luodit löytävät perille automaattitähtäyksen, eivät vakaan käden ansiosta. Jopa zoomaavalla tarkkuustähtäyksellä olo on kuin kärpäsiä ampuisi. Munaa aseissa on kuin ilmakiväärissä.
Biokädellä voi tehdä monenlaisia hyökkäyksiä. Voi napata vihollisesta kiinni, kelata itsensä paluulähetykseksi ja iskeä maiharit edellä rintalastaan. Korkeuksista voi hypätä vastustajien keskelle rautakäsi edellä tai jos ympäristössä on (selvästi vilkkuvia) lohkareita tai tynnyreitä, voi ne ensin heittää ilmaan ja nykäistä vihollisrintamaan.
Mutta taisteluista puuttuu iskevyys ja tarkkuus. Jotain (bio)kädettömästä suunnittelusta kertoo, että yksinkertaisessa toimintapelissä joutuu käyttämään melkein jokaista ohjaimen nappia. Vaikka maailma on osin komea, monistetaan rakennuspalikoita ja tapahtumia surutta. Samojen toimistojen, huoneistojen ja portaikkojen läpi räiskiminen käy hermoille jo johdantokentässä.
Rearmed
Mieleenpainuvinta Bionic Commandossa on vanha tunnusmusiikki pianosovituksena ja Faith No Moren laulaja Mike Patton päähenkilön äänenä. Sinänsä katkeran jermun ja komentajan kyyninen sanailu on kiusallisen kliseistä, mutta se hoidetaan onneksi peliä keskeyttämättöminä radiokeskusteluina.
Taustatarinaa tuputetaan hakkeriterminaaleilla lukupaketteina. Se on epäilemättä kustannustehokasta Capcomille, mutta kun peli on aivotonta ADHD-viihdettä, eivät tekstiseinät voisi vähempää kiinnostaa.
Harmi, että hauska apinamiesmeininki ei yksin kannattele peliä. Biokäsi olisi hyvä lisä toimintapelissä, jos ydinasiat olisivat kunnossa. Uusi Bionic Commando on hajutonta, mautonta siirtymätaivalta löysällä toiminnalla. Jos bionisen miehen seikkailut kiinnostavat, kannattaa napata mieluummin Bionic Commando: Rearmed -retropläjäys konsoleiden tai PC:n nettikaupoista.
60
