Miehen tehtävä

Totuus elämästä on haudattuna merenpohjalle.

Ihmisluonto toteutuu puhtaimmillaan työnteossa. Työ tekijänsä palkitsee, mutta kenelle kuuluvat työn hedelmät? Eikö ihminen saisi nauttia aikaansaannoksistaan siinä missä metsästäjä-keräilijä vaivoin kaadetusta saaliistaan?

”Ei”, vastaa mies Valkoisessa talossa, ”Työn hedelmät kuuluvat köyhille!” ”Ei”, kieltää mies Vatikaanissa, ”Työn hedelmät kuuluvat Jumalalle!” ”Ei”, jyrisee mies Kremlissä, ”Työn hedelmät kuuluvat kaikille!” Byrokraattien hallitsemassa maailmassa ei tarvita suurmiehiä, ainoastaan hallintoalamaisia. Vapaa mies valitsee, hallintoalamainen tottelee. Millainen suurmies alistuisi alamaiseksi mitättömyyksien hallitsemassa byrokratiassa? Ei ainakaan Andrew Ryan, teollisuusmies ja invidualisti. Hän valitsi toisin kuin muut. Hän hylkäsi demokratian, sosialismin ja uskonnon ja valitsi tien suuruuteen.

Andrew Ryan ymmärsi, ettei yhteiskunnassa tarvita muuta kuin vapaita markkinoita, vapaita ihmisiä ja vapaata tahtoa. Näiden tukipilarien varassa teollinen, tieteellinen ja taiteellinen toiminta voi kukoistaa. Suuruutensa Ryan todisti tekemällä utopiasta todellisuutta.

Atlantin pohjalle kohosi Rapture, kaupunki kuin tarunhohtoinen Atlantis. Rapturessa ei tunneta kuninkaita eikä jumalia, ei eettistä hölynpölyä eikä moraalia. Ryanin luomassa uudessa uljaassa maailmassa on vain yksilöitä, väsymätöntä toimeliaisuutta ja rajattomasti mahdollisuuksia.

Yhden miehen visio on ihmiskunnan pelastus!

Elä unelmaasi!

Ihminen on valloittanut villeimmät erämaat, korkeimmat vuoret ja kaukaisimmat erämaat, mutta ihmisen viimeinen suuri tuntematon odottaa valtamerten pohjattomassa pimeydessä. Rapture on tuon viimeisen suuren tutkimusmatkan ensimmäinen etuvartio.

Huoli pois, tulevaisuuden ihminen, sillä modernin tieteen ja insinöörityön ansiosta edelläkävijän ei enää tarvitse tinkiä henkilökohtaisesta mukavuudestaan. Ryan-Yhtymän ja Fontainen Futuristiikan uudenaikaisen osaamisen ansiosta vedenalaisesta on tullut uusi synonyymi ylellisyydelle.

Kuvittele leppoisa päiväkävely paineistetun kupolin alle rakennetulla promenadilla. Tai kenties teitä miellyttäisi idyllinen piknik Arcardian vedenalaisissa puutarhoissa? Älkääkä unohtako myöskään Fort Frolicin kulttuurielämyksiä, anniskeluliikkeitä ja muita huvituksia. Kiireisenä ja tärkeänä ihmisenä antanette myös arvon Rapturen metroverkolle, jonka sukelluspallot kulkevat nopeasti ja täsmällisesti kaupunginosasta toiseen. Riemukkaan päivän jälkeen voitte vetäytyä hyvillä mielin jääkaapilla, henkilökohtaisella televisiovastaanottimella ja muilla tulevaisuuden mukavuuksilla varustettuihin asuintiloihinne. Olettehan ystävällinen ja poikkeatte kotimatkallanne jollekin Rapturen lukuisista elintarvikeautomaateista?

Parhaiden futuristien, insinöörien ja arkkitehtien ansiosta kenenkään ei tarvitse tinkiä Rapturessa elämäntyylistään. Miksi siis odottaa tulevaisuutta, kun voit elää sitä Rapturessa jo tänään!

Ole unelmasi!

Tulevaisuuden kaupunki ei ole mitään ilman tulevaisuuden kansalaisia. Rapturessa ei riitä, että jätät taaksesi maanpäällisen maailman ummehtuneet uskomukset ja ajatusmallit. Henki ja liha ovat yhtä, eikä toinen voi uudistua ilman toista. Ryan-Yhtymän ja Fontainen Futuristiikan uudenaikaisen osaamisen ansiosta kehosi voidaan rakentaa entistä vahvemmaksi, kauniimmaksi ja paremmaksi.

Ryan-Yhtymä ja Fontainen Futuristiikka eivät toki halua sanella, minkälaisia plasmideja ja geenikoktaileja teidän tulisi nauttia. Riittää, että olette ystävällinen ja nautitte niitä oikea-aikaisesti ja ennakkoluulottomasti. Kuvitelkaa, että kehonne on tyhjä kangas, joka on muutaman geneettisen siveltimenvedon päässä taideteoksesta. Eikä maalin tarvitse antaa kuivua, sillä mestariteoksen voi panna uuteen uskoon lähimmässä geenipankissa.

Olettehan ystävällinen ja sivuutatte anarkistien ja salakuljettajien levittämät huhut plasmidien ja geenikoktailien haitallisista sivuvaikutuksista. On täysin perusteetonta epäillä, että plasmidituotteiden pitkäaikainen käyttö johtaisi ihosairauksiin, henkiseen taantumiseen tai yleiseen aggressiivisuuteen. Kumpaan uskotte mieluummin: Andrew Ryanin järkähtämättömään sanaan vai epämääräisiin vanhojen ämmien juoruihin yhteiskuntajärjestyksen romahduksesta Rapturen köyhäinkortteleissa?

Salakuljettajat ovat valehtelijoita ja loisia. Rangaistus salakuljetuksesta on kuolema.

Lakkaa unelmoimasta!

Rapturen asiat olivat niin hyvin, mutta sitten sinä tulit ja pilasit kaiken.

Sinä ja naurettavan epätodennäköinen lento-onnettomuutesi, josta pelastauduit ainoana eloonjääneenä Rapturen huoltomajakkaan. Kuka sinut lähetti? CIA? KGB? Sinulla ei ole aavistustakaan, mihin olet sotkeutumassa.

Toivottavasti toit mukanasi muitakin aseita kuin tuon naurettavan jakoavaimen, sillä Rapturessa olet vieraana juhlissa, joihin sinua ei ole kutsuttu. Tajuathan, että olet pelkkä pikku fisu petokalojen keskellä? Ehkä Rapturen asukkaat ovat päästään sekaisin, mutta hei, evoluutio vaatii uhrauksia!

Millaisiin uhrauksiin sinä olet valmis, fisu?

 

Vetinen totuus

Bioshockista on vaikea olla pitämättä. Painostava tunnelma, älykäs käsikirjoitus, ainutlaatuinen Art Deco -henkinen miljöö ja räiskintästandardeista poikkeava pelattavuus kutsuvat vastustamattomalle vuoristorata-ajelulle. Bioshockin viisitoistatuntinen hurahti kuin vettä vaan.

Kaikessa nautittavuudessaan Bioshock ei maistu ilman oikein kalibroituja ennakko-odotuksia. Bioshock on nimestään luopuneen Irrationalin käsialaa, jonka takia varsinkin ne PC-pelaajat, jotka odottavat uutta System Shock 2:sta, voivat pettyä. Vaikka Bioshock naamioi todellisen luonteensa taiten, se on silti pelkkä räiskintäpeli. Ammuttavaa ja hakattavaa riittää alusta loppuun, sillä geenimutantit eivät tappamalla lopu. Kertaalleen vihollisista tyhjennetyt paikat täyttyvät nopeudella, josta Grand Theft Autokin voisi olla kateellinen. Viholliset eivät ole zombin lailla käyttäytyviä maalitauluja, vaan luovat illuusion älykkyydestä ja luonteesta. Varsinkin lähitaistelussa on hienoa raivokkuutta.

Mikään Grand Theft Auto ei Bioshock ole, sillä kaikessa uljaudessaan Rapturen kaupunki on vain kokoelma kujanjuoksuja. Tämäkin piirre tosin naamioidaan niin hyvin, ettei se voi häiritä kuin pedanttisinta Pelit-lehden lukijaa. Sekin auttaa, että aikaisempiin kaupunginosiin voi palata melko esteettömästi. Syytä paluuseen ei tosin ole, sillä hyvin kiinnostava tarinankerronta etenee vain yhteen suuntaan. Muuta sivutehtävää en pelistä keksinyt kuin jokaisen mahdollisen nurkan nuohoamisen kiehtovien päiväkirjanauhoitteiden toivossa.

Unohtakaa vedenalainen hiekkalaatikko ja keskittykää räiskimiseen, sillä siinä Bioshock on piristävän erilainen. Ammusvarastot ovat rajalliset, mutta huolellisesti käytettynä riittävät. Erikoisimpia ammuksia, räjähtäviä hauleja, panssarinläpäisijöitä ja napalminuolia tekee mieli säästellä, sillä eihän sitä tiedä, koska törmää seuraavaan Isukkiin. Silloin tarvitaan raskasta tulivoimaa, eikä se saa loppua kesken.

Melkein kaiken, minkä Rapture heittää päin näköä, voi kääntää vihollisia vastaan. Jos se on mekaaninen, sen voi hakkeroida omalle puolelle. Jos se on mutantti, sen voi usuttaa lajitovereiden kimppuun. Ja jos se on öljyläikkä, sytytä se herranjumala tuleen! Vedessä seisovien vihollisten täräyttäminen sähköshokilla on aina hauskaa, ja yhtä hauskaa se on Bioshockissa.

Mutta Bioshock syyllistyy nykypelien yleisimpään syntiin, pelaajan aliarviointiin. Taistelu on vain näennäisen syvällistä, sillä kaikissa tilanteissa tekotavat toistuvat samanlaisina. Ei tarvitse olla Einstein huomatakseen, että jos sähkövirta nuolee mutantin ihoa, sen täytyy olla immuuni sähköshokeille, tai jos vihollislauman keskellä raahustaa Isukki, niin silloin on oikea hetki käyttää hypnotisoi Isukki -plasmidia. Vartiotornitkin kannattaa aina varmuuden vuoksi hakkeroida, koska, hei, nehän voivat tappaa vihollisia. Ihmekös sitten, että vihollisten kanssa leikkimiseen ennen pitkää kyllästyy – miksi tuhlata aikaa temppuiluun, kun jakoavain kaaliin ajaa saman asian? Sama koskee hakkerointia, sillä alkuun hauskanoloinen yhdistä putket -minipeli maistuu loppupeleissä jo pahasti puulta.

Onneksi on hahmonkehitys. Bioshockissa hahmonkehitys perustuu nurkista löytyviin ja automaateista ostettaviin plasmidi-erikoisvoimiin ja geenikoktaileihin. Plasmidit ovat käytännöllisesti katsoen taikuutta: liekkejä ja sähköiskuja sormenpäistä, telekineesiä ja harhautuksia. Geenikoktailit ovat vastaavasti passiivisia voimia, jotka parantavat hahmon lähitaistelukykyä, kestävyyttä, parantumisnopeutta ja hakkerointitaitoa. Plasmideja voi omaksua kuusi kerrallaan ja geenikoktaileja kahdeksantoista. Se on enemmän kuin riittävästi.

Ainekset mutanttivoimiin saadaan järkälemäisten Isukkien vartioimilta Pikkusiskoilta. Pikkusiskojen kohtelu muodostaa Bioshockin moraalisen selkärangan, sillä lapsimutanttia ei ole pakko ottaa hengiltä. Tappamisen sijaan Pikkusiskon voi myös ”parantaa”, jolloin pikkuinen palautuu järkiinsä ja kipittää suojaan. Ritarillinen käytös ei jää huomaamatta Pikkusiskoihin äidillisesti suhtautuvalta rouva Tenenbaumilta. Minkä kantasoluannoksissa menettää, saa ennen pitkää takaisin lahjapaketteihin käärittynä. Itse omaksuin juuri tämän roolin, eikä se ainakaan läpipeluuta haitannut.

Toista läpipeluuta ei vedä pelkästään pahisroolin voimalla, sillä herkullisten juonenkäänteiden jälkeen alkupelin tapahtumia tulkitsee kokonaan uudessa valossa. Pikku puutteistaan huolimatta Bioshock on parasta mitä Xbox 360:llä on toistaiseksi nähty. Nauttikoon Bioshock asemastaan vielä kun ehtii.

Tuomas Honkala

Systeemijärkytys

Kaksigiganttisen demon pohjalta Bioshock sopii PC:lle kuin hanska käteen. Masokisti voi lyödä padin kiinni, mutta hiiri-näppis-ohjaus on moitteettoman ketterä.

Ainakin alun perusteella Bioshock on puhdas putkijuoksuräiskintä. Mutta joka mielessä älyttömän komea toteutus ja tiukka tunnelma ovat sitä luokkaa, että olin sekunnin murto-osassa suosikkipelikaupassani www.your_shop_here_for_cheap.com pistämässä tilauksen sisään. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua.

Bioshock ei sitten pyöri ihan joka jessen pelikoneessa, sillä näyttökortin pitää osata Pixel Shader 3.0 tai Bioshockia luulee erittäin surrealistiseksi käsitetaidepeliksi. Peli on optimoitu Dual Core -prosessoreille.

Nnirvi