Häistään karkaava morsian heittelee hääväkeä kermakakuilla. Tykki, joka ampuu setiä. Kakunsyöntikilpailu ja afrotukkaa kasvattava tanssi. Kuulostaa South Parkin jaksolta, mutta kyseessä on riemukas variaatio Bishi Bashi Specialin minipelejä.
Se on tavallaan kuin Beatmania tai Parappa. Tai ehkä se on kuin Bust a Groove tai Point Blank. Se on itse koettava. 94 minipelin pakkaus on ilman muuta markkinoiden hauskimpia seurapelejä. Pelejä, jotka saavat yksinkertaisuudellaan kenet tahansa hihittelemään hämmästyksestä. Vastaavaa reaktiota ei ole pelimarkkinoilla nähty sitten kännyköiden matopelin. Pakko se on uskoa, Konami on tehnyt pelin täytekynän naputtamisesta!
Japanissa Bishi Bashi Special julkaistiin kahdessa osassa, Super ja Hyper Bishi Bashi. Euroopan versioon sillisalatti on yhdistetty melkein sadaksi täysin erilliseksi peliksi. Yksinkertaistettuna Bishi Bashi Special on outo rykelmä minipelejä, joissa tarkoituksena on päihittää vastustaja, tietokone tai kaveri, ja edetä seuraavaan peliin. Peleillä ei ole mitään yhteistä juonta tai jatkuvuutta eli tempo on nopeaa häviöstä tai voitosta riippumatta, ja kaikki alkaa joka kerta alusta.
Kaksin aina kaunihimpi
Normaalisti pelit on luokiteltavissa helposti vaikkapa 3D-seikkailuihin tai tasopomppuihin. Bishi Bashi Special on kuitenkin niin innovatiivinen luomus, että sitä on vaikea luokitella. Varmasti juuri siksi, että se ei ole vain yksi peli. Jotkut minipelit nimittäin perustuvat reaktionopeuteen, jotkut taas hillittömään näpyttelyyn. Toiset pelit vaativat rumpalimaista rytmitajua. Yhteistä peleille on vain se, että ne vaativat peliseuraa.
Vaikka Bishi Bashit yhdistettiin Euroopan versioon, tehdään pelin alussa valinta näiden kahden välillä. Super Bishi Bashi julkaistiin Japanissa ensin ja valittavana on yksin- tai moninpeli. Hyper Bishi Bashi tuo mieleen Konamin monet legendaariset pelit, mutta muistuttaa toki täysin edeltäjäänsä.
Yli yhdeksänkymmenen pelin kirjossa on monia samankaltaisuuksia, mutta myös erottuvia erikoisuuksia. Minipelit perustuvat esimerkiksi neliön, kolmion ja ympyrän nopeaan näppäilyyn. Mustan miehen pomppiessa ajoituksen on oltava kohdallaan, apinan kanssa bongoja soitettaessa huomio pitää kiinnittää pelkästään rytmiin.
Sormet solmuun
Pelien läpäisyyn on valittavana useita eri näppäinyhdistelmiä tai tatinpyöritystapoja, miten vain haluaa. Pelien tiimellyksessä kannattaakin taktiikoita vaihdella, sillä esimerkiksi tateilla ei saa aina yhtä nopeaa jälkeä kuin nuolinäppäimillä.
Viimeistään nyt tulee tutuksi DualShockin näppäinten väri ja sijainti. Rämpyttely ja näpyttely on raskasta paitsi ohjaimelle myös pelaajalle. Illan kestänyt sessio keskeytyi ainakin minulla rasitusvammaan. Pelattavuus on minipelien yksinkertaisuudesta johtuen silti erinomainen ja kaiken lisäksi pelaamisen helpottamiseksi jokaisen minipelin alussa kerrotaan selkeästi pelin kulku ja tarvittavat näppäimet.
Yksinpelinä Bishi Bashi Special jää hieman laimeaksi kokemukseksi, mutta se onkin selkeästi suunniteltu moninpeliksi. Toki Bishi Bashi jaksaa yksinäistäkin aikansa viehättää. Erittäin hyvänä ominaisuutena on vapaa pelivalinta, jossa minkä tahansa minipelin saa valita vaikkapa harjoitellakseen kaverin päihittämistä. Lisäksi yksinpelissä minipelit rullaavat joka pelikerralla satunnaisesti, eli vaihtelu pitää virkeänä.
Piirrettyä grafiikkaa voisi kuvailla pokemonmaiseksi. Perinteistä japanilaista tekniikkaa, joka söpöine isosilmäisine hahmoineen tuntuu jo hieman liian tutulta. Kirkkaan värit, krääsätäytteiset taustat ja hauskat hahmot luovat kuitenkin omalaatuisen, pelin hengen mukaisen hilpeän tunnelman samoin kuin koomisen tökeröt äänetkin. Kokonaisuus toimii hyvin.
Bishi Bashi Specialissa ei ole mitään järkeä. Siinä ei ole juonta tai sen kummemmin tavoitettakaan. Peliä ei voi tallentaa tai ladata, vaan sen voi joko pelata loppuun tai lopettaa. Hulluuden ja nerouden raja on perinteisesti hiuksen hieno ja Bishi Bashi Special venyttää tuota rajaa entisestään. Erittäin outo, mutta piristävä kokonaisuus ja paras resepti hauskan aivottomaan illanviettoon kaveriporukassa.
91
