Videopelien kasaritrendi ei osoita hiipumisen merkkejä. Gaijin Gamesin retroaallolla surffaavan Bit.Trip-rytmipelisarjan rakennuspalikoita ovat räikeät värit, veikeän kulmikas grafiikka ja piin kova konemusiikki. Bit.Trip Runner yhdistää perusaineksiin neljännen kasarielementin eli 2D-tasoloikan.
Sarjan sankari, Commander Video, esiintyy Bit.Trip Runnerissa ensimmäistä kertaa omana itsenään. Komentaja Video juoksee automaattisesti eteenpäin, joten esteiden väistäminen tai tuhoaminen vaatii tiukkaa rytmitajua. Sankari hyppää, liukuu maata pitkin, potkii ja aktivoi pinkkejä katapultteja. Kuulostaa helpolta, mutta selkäydin joutuu koetukselle, kun toiminnot kerrotaan rivakalla juoksuvauhdilla ja yhdistelmäesteillä. Ruudulle rullaaviin uhkiin on vain yksi oikea reagointitapa ja se palkitaan biittiin upotetulla ääniefektillä.
Väärästä liikkeestä väärässä paikassa rankaistaan. Armotta, äkkikuolemalla, josta Commander Video heitetään takaisin kentän alkuun. Voi tuska, kärsimys ja kärryllinen ärräpäitä. Äärimmäisen raivostuttavaa ja samalla äärimmäisemmän addiktiivista, sillä elämiä ei lasketa ja kuolemasta saa syyttää vain itseään.
Kivun ja nautinnon raja on häilyvä, sillä komentaja Video juoksee vain askeleen turhautumisen edellä. Tuskaisen puhinan vastapainoksi onnistumisesta kumpuava euforia on melkoinen, kun kenttä lopulta solahtaa läpi. Juhlan kunniaksi aloitetaan tietysti seuraava, astetta vaikeampi kenttä.
Bit.Trip Runner testaa tasapuolisesti hoksottimet, refleksit, muistin ja rytmitajun. Pelkkä taito ei riitä, menestymiseen tarvitaan myös tietoa ja päinvastoin. Bit.Trip Runner on positiivisesti hermoja koetteleva näkemys 1980-luvun tasoloikan ja 2000-luvun musiikkipelin yhteentörmäyksestä.
90
