Hetken aikaa Black Cryptiä pelattuani luulin, että Dungeon Master on vihdoinkin kohdannut voittajansa, mutta eipä sittenkään. Black Crypt kaatuu nimittäin omaan näppäryyteensä ja aivan uskomattomaan vaikeuteensa.
I'll be back!
Taustatarina kertoo, kuinka 22 vuotta sitten voimakas pappi nimeltä Estoroth Paingiver ajettiin pois Asteran maasta. Vuotta myöhemmin hän palasi demoniarmeijan ja muitten kuolemattomiensa kanssa ja pani Asteran polvilleen. Asteran neljä kiltaa kuitenkin yhdistyivät ja suunnattomien ponnistusten heidän sankarinsa ajoivat Estorothin jälleen pois, tällä kertaa toiseen ulottuvuuteen. Ryhmä itse menehtyi kamppailun päätteeksi.
Nyt ulottuvuuksien välinen verho on repeytymässä. Neljän uuden rohkean miehen (naisen) on tunkeuduttava hänen luolastoonsa, etsittävä edeltäjiensä neljä maagista asetta ja deletoitava hänet iäksi.
Black Cryptissä on mukana lähes kaikki se, mikä Dungeon Masterissa ja Eye of Beholdereissa viehätti, vain paljon paremmin toteutettuna. Hirviöt ovat älykkäitä, tehtävät loogisia ja tunnelma suorastaan käsinkosketeltava.
Eteenpäin pääseminen riippuu enemmän omasta kekseliäisyydestä kuin hirviöiden lahtaamisesta, niin kuin olla pitääkin. Osan riemusta (tai tuskasta) vievät tosin käsikirjan loppuun painetut kartat ja vihjeet, joita ei yksinkertaisesti voi olla vilkuilematta.
Neljä urheaa sankaria
Seikkailijajoukko koostuu tuttuun tapaan neljästä henkilöstä: mukaan tulevat taistelija, pappi, druidi ja maagi. Sankareille saa valita ulkomuodon ja nimet, sekä pistevarastosta jakaa bonuksia haluamilleen ominaisuuksille. Kokoonpanoa ei kuitenkaan voi muuttaa, eli mukaan ei esimerkiksi saa kahta taistelijaa, vaikka kuinka haluaisi.
Käyttäjäliityntä on erittäin käyttäjäystävällinen ja tuttu muun muassa esikuvistaan Dungeon Masterista ja Eye of the Beholdereista. Liikkuminen tapahtuu hiirellä ja taistelu hämäävästi ottelijan kasvoja, ei itse asetta näpäyttämällä, mikä sinänsä vaatii totuttelua. Minkäänlaista viivettä käskyissä ei ole, toisin kuin esimerkiksi raivostuttavan hitaassa taistelussa a la EOB.
Jokaisen sankarin toinen käsi on aktiivinen eli siihen laitetaan ase, toiseen käteen laitetaan kilpi tai pienehkö ase, jolloin hän voi hakata molemmilla käsillä. Tuttuun rasittavaan D&D-tapaan esimerkiksi maagi ei osaa käyttää miekkaa. Vaikka Dungeons & Dragons on ollut ilmiselvänä esikuvana, siitä poiketen armour class on sitä parempi mitä suurempi.
Loitsunkäyttö sujuu kuin tanssi
Loitsuja voi olla käytössä yhtä aikaa viisi ja ne heitetään loitsun nimeä näpäyttämällä. Käytettävissä olevat loitsut näkyvät jokaisen hahmon omassa loitsukirjassa selväkielisinä mikäli taso riittää niiden heittämiseen. Käytetty loitsu palautuu palautuu hetken lepäämisen jälkeen epämääräisistä merkeistä jälleen selväkielisiksi, jolloin sen taas saa käyttöön. Näin vaikka kaikki viisi aktiivista loitsuja voivat olla samoja. Lisää loitsuja saa luolista löytyvistä kirjoista.
Vinkkejä etenemiseen saa siellä täällä lojuvista kirjekääröistä. Esimerkiksi ensimmäisellä tasolla kerrotaan suoraan, että alakerrassa vaanivan ogren saa tapetuksi vain ogrebladella ja toisessa käärössä kerrotaan samaisen ogrebladen olevan kirottu ja vievän elinvoimaa sankareilta. Kolmannella tasolla taas vihjaistaan, että kannattaa mennä kerrosta alemmas, ennen kuin käy näkymättömien hirviöiden kimppuun.
Ogre käy myös hyvästä esimerkistä oppivista hirviöistä. Jos sankareilla ei ole ogrebladea, kaksipäinen otus odottelee heti portaiden alapäässä valmiina iskuun. Jos miekka taas on valmiina, ogrea saa haeskella alakerroksesta.
Uutta Black Cryptissä on loitsu nimeltä Wizard Eye, joka piirtää selvää karttaa sankareiden kulkemasta reitistä ja myös säilyttää sen muistissa siirryttäessä kerroksesta toiseen. Kartan merkitys tosin vähenee dramaattisesti, jos käyttää Electronic Artsin raukkamaista temppua (manuaalin karttoja) hyväkseen.
Roinaa vaikka muille jakaa
Tavarankantokyky riippuu paitsi voimasta myös siitä, sattuuko löytämään kantamiseen tarvittavia säkkejä, laukkuja tai arkkuja sekä nuoliviinin nuolia varten. Jos sankarilla on liikaa tavaraa, hän väsyy ja kuolee, mikäli ei saa nukkua välillä.
Vaateruutu on jaettu kolmeen eri osaan: aseistukseen, vaatetukseen ja asusteisiin. Aseistukseen kuuluvat myös haarniskat ja kypärät, asusteisiin sormukset, kaulanauhat, vyöt ja muut pikkuroinat. Näin kryptan koluajalla voi olla päällään sekä vaatteet että haarniskat niin kuin loogista onkin.
Osumapisteet, kestokyky ja ravitsemustilanne näkyvät pylväinä, joita napsauttamalla saa näkyviin statusruudun. Se yleensä selvittää, miksi sankarit näyttävät kärsivän, vaikkei hirviöitä näykään: tyypillä on nälkä, jano tai uni.
Kaunista maisemaa
Graafisesti peli on huippuluokkaa: hirviöt ovat hyvin animoituja ja uudennäköisiä, luolasto kaunis. Valoa ei kuitenkaan käytetä hyväksi kuin tarkoituksellisesti pimeissä kohdissa, eli se ei häivy pikkuhiljaa kuten esimerkiksi Dungeon Masterissa.
Äänet ovat sellaisia kuin pitääkin. Askelten ääni kertoo, onko hirviö tulossa vai menossa, miekat viuhahtavat miehekkäästi ja loitsuilla on kullakin oma suhahduksensa. Mitään kuolinkorahduksia eivät sankarit eivätkä hirviöt sen sijaan päästä, kunhan hiipuvat hiljaa pois.
Joitakin raivostuttavia puutteita pelissä kuitenkin on: mistään ei saa selville hirviön nimeä ja uusi keksintö, näkymättömät lattialaatat, eivät anna itsestään mitään merkkiä kun niiden päälle astuu. Vaikeus on melkoinen: jäin seitsemännellä tasolla totaalisesti jumiin huolimatta kartoista ja vihjeistä, mikä jo kielii jotain pelin vaikeudesta.
Holveihin vie tieni
Black Cryptin ensimmäinen taso on tutusti harjoittelutaso, jonka ainoat hirviöt ovat erivahvuisia pallosilmiä. Tasolta poispääseminen kuitenkin vaatii jo aivoja: ogreblade tarvitaan kakkostason alun hirviön tappamiseen, mutta avain oveen, jonka takana miekka on, onkin kakkostasolla...
Alimmilla tasoilla hirviöt muuttuvat inhottavimmiksi: teleporttaavat harmaat pirulaiset varastavat aseet, vihreät kattoryömijät myrkyttävät, näkymättömät pitää saada näkyviksi ennen kuin niihin osuu, osaan hirviöistä eivät loitsut tehoa ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan kuitenkin vanha kunnon hit & run -tekniikka tehoaa yllättävänkin helposti, sen sijaan tuttu "liiskaa ne ovella" -tekniikka ei toimi.
Black Crypt on nautittavaa, joskin osittain turhauttavan vaikeata seikkailua hyvin tutusti toteutetussa ympäristössä. Dungeon Masterin voittajaksi pelistä ei kuitenkaan ole.
90
