Blackguards 2

Blackguards 2

Daedalic Entertainment

Ilmestyy 20. tammikuuta

Mustakaarti

Daedalic Entertainment on erikoinen peliyhtiö. Työntekijät tuntuvat oppivan virheistään.

Saksalainen Daedalic valitsee julkaisunsa kuin 90-luku olisi edelleen, mikä on vallan erinomaista. Listalla on seikkailupelejä ja vuoropohjainen taktinen roolipeli Blackguards. Ostin ropen Steamalesta tyyliin eurolla enkä pettynyt. Käyttöliittymä oli kamala, mitään ei selitetty, vaikeustaso oli tarpeettoman armoton tehtävissä, joissa piti saada useampi voitto putkeen ennen kuin pääsin tallentamaan.

Taistelusysteemi kuitenkin toimi ja jokainen kenttä oli rakennettu käsityönä ja ajatuksella, mistä tykkäsin. Arvostelut eivät olleet kehuvia, mutta peli myi silti kohtuullisen kivasti Saksassa, Pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa. Daedalic työstää vuoden alkuun Blackguards 2 -ropea, jossa kaiken luvataan olevan hiotumpaa. Pelaajat nimittäin marisivat ykkösosan käyttöliittymästä ja mekaniikasta, vieläpä syystä.

 

Cassia kanssa

Blackguards 2:ssa seikkailee ykkösestä tuttu antisankarijoukko, joka on jatkanut elämäänsä pelin loputtuakin. Kääpiö Naurim on lihottanut itsensä liikelounailla ja bilettämällä, velho Zurbaranin taas myi kostonhimoinen rakastajatar orjaksi ja Takate ryhtyi pyörittämään omaa gladiaattoriareenaa. Helppo elämä on tietenkin tylsistyttänyt kolmikon taistelukunnon, kun troikan kokoaa yhteen tarinan päähenkilönä toimiva Cassia, jonka tavoitteena on vallata Mengbillan kaupunki Marwan Orjuuttajalta.

Tarina toimii vain tekosyynä taktisille taisteluille, joiden järjestys päätetään strategisella kartalla.  Yleensä seuraavan tehtävän voi valita parista vaihtoehdosta, joissa palkintona on uusia joukkoja, varusteita tai muuta hyödyllistä. Useimmiten reitti ei kulje edes kohti Mengbillania, sillä sivutehtävää piisaa. Jagged Alliance -tyyliin myös Marwanin joukot liikkuvat, ja kaupunkejaan voi joutua puolustamaan. Puolustustaistelussa saa käyttää ansoja ja esteitä.

Taisteluiden välissä keskustellaan leirissä hahmojen kanssa, kuulustellaan vankeja, lähetetään vakoojia tai parannetaan varusteita. Vallatuissa kylissä ja kaupungeissa taas voi varustaa joukkoja, palkata lisää miehiä tai opettaa sankareille uusia taitoja. Kaava on tuttu jo ykkösosasta.

 

Körperkraft ja muut tutut

Blackguards 2 perustuu 80-luvulla julkaistuun saksalaiseen Das Schwarze Auge -roolipelisysteemin, joka on vuosikymmenien aikana vain monimutkaistunut. Haluaisin nähdä ropetusta pelkällä kynällä ja paperilla pelattuna, sillä sääntöjä ja laskettavaa tuntuu piisaavan. Hahmon ominaisuuksista kolme vaikuttaa hahmon onnistumiseen erilaisissa tilanteissa. Esimerkiksi ketteryys, rohkeus, intuitio ja panssarin paino vaikuttavat siihen kuinka nopeasti hahmo reagoi taisteluun. Saksalaisella perusteellisuudella jopa ketteryyttä on kahta laatua: Geschicklichkeit vastaa urheilullisesta notkeudesta ja Fingerfertigkeit kelloseppämäisestä sorminäppäryydestä.

Blackguards 2:ssa tekijöiden yksi tärkeimmistä tavoitteista olikin selkeyttää systeemiä. Ykkösen yleisö hermostui ohi huitoviin sankareihinsa, koska ei tiennyt sankareiden osumaprosentteja. Kakkosessa ne näytetään asetaidon vieressä prosentteina, kun ykkösessä näytettiin pelkkä hyökkäysluku. Osumaprosentin sai laskettua, jos tiesi vihollisen torjunta-arvon. Arvojen ollessa tasan, osumatodennäköisyys on 60, mistä jokainen piste-ero muuttaa todennäköisyyttä viidellä suuntaansa. Helppoa ja kätevää, eikös?

Varsinaisia tasoja ei ole vaan jokaisen taistelun jälkeen saa pisteitä, joilla hahmoja voi parantaa. Pelisysteemi ei tunne D&D-tyylisiä valmiita hahmoluokkia vaan kaikki perustuu roolipelimäiseen vapauteen, jossa hahmosta voi luoda millaisen haluaa. Taikurikin oppii käyttämään aseita ja pystyy pukeutumaan haarniskaan, mutta metalli heikentää taikavoimia.

Vapauden hintana on, että pelaajan on syytä tietää, mitä tekee. Taistelusysteemissä erikoiskyvyt ovat kaikkein tärkeimpiä, mutta pelaaja saattoi ykkösessä käyttää pisteensä ominaisuuksiin, jolloin erikoiskykyihin vaadittavat raja-arvot eivät välttämättä täyttyneet. Nyt kyvyt valitaan ensin ja ominaisuuspisteet ripotellaan valinnan mukaan automaattisesti, eikä itseään pysty enää pelaamaan umpikujaan. Vastaavia käyttöliittymäparannuksia vilisee kakkososassa siellä täällä, sillä systeemiä ei ole tyhmennetty vaan sujuvoitettu.

 

Ei magiaa mahan täydeltä

Blackguards 2:n vahvuus on taistelu, jota käydään heksakartalla, vuoropohjaiseen tyyliin eikä satunnaistaisteluita tunneta. Jokainen kenttä on käsityötä, joten taisteluissa on muuttuvia tavoitteita, kuten vapautettavia orjia, tuhottavia alttareita tai rosvotukikohta, josta on kahmittava saalista kilpaa pakenevan vihollisen kanssa. Mitä enemmän ehtii kerätä saalista, sitä suurempi palkkio.

Taistelua on parannettu ykkösestä. Jousiampujan näkökentän voi tarkistaa ennen siirtymistä, suojat toimivat loogisesti, joten kaiteet, laatikot ja muut rakenteet antavat turvaa. Ykkösessä taikavoimat kuluttivat manaa, mutta lähitaistelijoiden erikoisiskuja pystyi rätkimään sarjatulella. Kakkosessa erikoishyökkäykset kuluttavat staminaa, mikä tasapainottaa taikojien ja tappelijoiden voimasuhteita. Mukana on tietenkin uusia varusteita, vihollistyyppejä, aseita ja muodostelmia, jolloin hahmoilla on myös ryhmätaktiikoita.

Aventurian maailma ei hirveästi eroa perusfantsusta. Ihmiset ovat yleisin rotu, hippihaltiat eivät usko omaisuuteen ja kääpiöt ovat jäyhän rujoja sotureita. Yksi iso ero touhussa kuitenkin on useimpiin muihin verrattuna. Sankarit eivät ole teinifantasiamaisia supersankareita vaan tavallisia kuolevaisia. Pullistelu ei oikein toimisikaan, koska taisteluissa häviää helposti ja sankareiden henki on höllässä. Jopa raivostuneet maajussit voivat olla uhka.

Blackguardissa myös joutuu miettimään oikeuttaako päämäärä keinot, vaikka peli ei hiero asiaa naamaan Biowaren herkkätunteisuudella. Vankejaan voi kiduttaa ja siitä saattaa jopa hyötyä. Minun ratkaistavakseni jää, menikö kaikki niin kuin piti.

Blackguards on mainettaan paljon parempi peli, jonka muutamat pelisuunnitteluratkaisut eivät ole oikein nykyaikaa. Vuoden alussa ilmestyvä Blackguards 2 antaa uuden mahdollisuuden sekä tekijöille että pelaajille.

 

Tuukka Grönholm