Irakissa on bioaseita. YK:n päinvastaisista väitteistä huolimatta jenkit löysivät kemikaali-Alin vessasta hehtolitroittain suokaasua. Tämä on epämiellyttävä totuus.
Blacksite kuuluu Midwayn muukalaisräiskintäsarjaan, muttei ole suoranaista jatkoa Area 51:lle (Pelit 6/05, 80 pistettä). Juoneen haetaan uskottavuutta kolmen vuoden takaisesta Irakista, jossa jenkkisotilaat ovat etsimässä Saddamin kemiallisia aseita. Tiukan laukaustenvaihdon jälkeen soltut raivaavat tiensä salaiseen tutkimuskeskukseen.
Bioaseet jäävät löytymättä, mutta laitoksen uumenista paljastuu jotain aivan muuta. Hetkessä kamalat alienit vipeltävät joka puolella ja tiimi taistelee raivokkaasti tiensä pois pahuuden pesästä. Itämaisesta eksotiikasta ei ehditä nauttia pitkään, sillä seuraavaksi siirrytään nykyhetkeen ja loput tarinasta paukutellaan Nevadassa pahamaineisen Area 51:n liepeillä.
Blacksite on A-luokan räiskintä, jossa on kaikkea: loistava juoni, vivahteikkaat henkilöt ja mielettömän munakkaat aseet. Kaiken kruunaa tajunnan räjäyttävä visuaalisuus. Elvis elää ja ufot kaatoivat tiskivettä Pudasjärven hangille. Minäkin haluaisin uskoa, mutta Blacksiten mielikuvitusmaailma on liian lattea eikä siinä auta edes hieno teräväpiirtografiikka.
Hukkaputki
Ensimmäinen pettymys on aseet. Muukalaisteknologia olisi mahdollistanut kunnon revittelyn, mutta käytössä oleva arsenaali on vaisuin pitkään aikaan näkemäni. Armeijan perusvälineitä ovat käsiase, rynnäkkökivääri, kiikarikivääri ja sinko. Alieneilta saadaan vain kaksi tussaria, hidas haulikkoa muistuttava vibraattori ja plasmapalloja suoltava mörssäri. Kuudesta mahdollisesta aseesta mukana kulkee kerrallaan vain kaksi
Modernisti ruudulla ei näytetä tietoa taistelijan terveydentilasta, vaan maisemat alkavat punertaa, kun kipu yltyy sietämättömäksi. Lepo suojassa puhaltaa pipit pois ja matka jatkuu taas. Jaloissa pyörivät tiimikaverit ovat zombeja, sillä he menevät liikaa hittiä saadessaan pötkölleen mutta nousevat hetken kuluttua virkeinä taistelemaan. Vain reipas ”braiiins!”-huuto puuttuu.
Aivoille olisi tarvetta. Teoriassa tekoälyn ohjaamien tiimikavereiden pitäisi taistella sitä tehokkaammin, mitä paremmin itse räiskii muukalaisia katuun. Käytännössä on ihan sama, onko joukon moraali ylhäällä vai alhaalla, sillä kovimmat ötöt pitää aina hoidella itse. Kamujen ainoa funktio on potkia ovia ja heittää tyhmää sotaläppää rymistelyn lomassa.
Skriptaus ja putkessa eteneminen ovat räiskintöjen nykypäivää, mutta yleensä kentissä pystyy koluamaan paikkoja jonkin verran myös omin päin. Blacksiten käsikirjoitus ei salli yhtään ylimääräistä harhailua, vaan matka etenee tiukasti yhteen suuntaan kuin pendoliino. Edes ovea ei voi avata itse, vaan sitä varten pitää pyytää tiimikaverin apua.
Tiimikaverin voi komentaa vaikka kk-pesäkkeeseen, mutta tällöin suoritusta pitää jäädä viereen vahtimaan. Huomasin tämän, kun ajelimme Hummerilla ja maasta nousi hemmetin iso mato. Pyysin frendejä harhauttamaan örkkiä hummerin kookoolla ja lähdin itse kiertämään sivustaan päästääkseni lieron hengiltä. Ihmettelin, kun konekiväärin laulu lakkasi. Katsoin taakseni ja siellähän nämä sankarit hiippailivat selkäni takana.
Tekoälytöntä menoa
Tekoälyn mielenliikkeitä kuvaa hyvin myös seuraava tapaus: Olin menossa pelastamaan pulaan jääneitä kavereitani. Yllä surraavasta helikopterista huudettiin varoitus tähystystornissa kykkivästä sniputtajasta. Katsoin tornin suuntaan ja merkitsin tarkk'ampujan kohteeksi, jolloin helikopteri päästi parilla sarjalla miehen tuskistaan. Tuli tunne, että tekoäly piti minua pilkkanaan.
Midwayn laaduntarkkailuosastolla lienee nukuttu, sillä lopulliseen tuotteeseen on päässyt harvinaisen paljon bugeja. Leijuvat aseet, satunnaiset pysähtelyt ja nykimiset menevät vielä paranormaalien ilmiöiden piikkiin, mutta kun maahan unohtunutta pyssykkää ei saa poimittua näppeihinsä, alan minäkin epäillä, että jossain on vikaa.
Onneksi grafiikkaa voi sentään kehua. Blacksite on hyvän näköinen ja kentissä on mukavasti vaihtelua. Harvemmin pääsee kurittamaan monstereita tavallisten lähiöamerikkalaisten takapihoilla, jossa erilaiset grillihirvitykset pelottavat enemmän kuin monsut. Panin myös ilolla merkille, että ajoittain rakennusaineena on käytetty heikompilaatuista betonia, joka murenee luotien voimasta.
Jaettua ruutua ei ole, joten frendit pitää maanitella Liveen, jonne mahtuu kymmenen rohkeaa ottelijaa. Niiden tavallisten matsien lisäksi tyrkyllä on hauskalta kuulostava abduction-moodi, jossa muukalaisten tehtävänä on muuttaa ihmiset kaltaisikseen. Harmi, että nettikoodi on juosten kustua, mikä tappaa räiskinnästä viimeisenkin ilon rippeen.
Blacksite ei ole aivan toivoton. Alun pieni nahina Irakissa on tunnelmaltaan hyvä, ja demoonkin päätynyt pätkä helikopterilentelystä piristää puuduttavaa ötöjen lahtausta. Harmittavasti kaikki temput on nähty jo parin episodin jälkeen eikä kaikkiaan kuuteen jaksoon jaetun seikkailun parissa montaa tuntia suttaannu. Eiköhän tämä kohta alelaarista löydy.
70
