Toisen maailmansodan voitti kolme amerikkalaista hävittäjä-ässää ja yksi harmiton maalaistollo, ainakin jos Blazing Angelsia on uskominen.

Blazing Angels: Squadrons of WWII oli minulle mieluisa arvosteltava. Sitä on äärimmäisen sujuva pelata, se näyttää julmetun hienolta ja lehdentekokiireiden kannalta ilahduttavasti se on ohi hetkessä. Vaikka kyyninen pelikriitikko sisimmässäni kiittää Ubi Softia tiiviistä pelikokemuksesta, tavalliselle kuluttajalle 70 euroa lienee kova hinta viiden tunnin ilmataisteluhuvista.

Blazing Angels kiitää ääntä nopeammin toisen maailmansodan ratkaisutaistelusta toiseen. Tuskin on amerikkalaisten suojelusenkelien vapaaehtoislaivue ehtinyt pelastaa britit pälkähästä Dunkirkin evakuoinnissa ja Lontoon pommituksissa, kun saksalaisille annetaan jo kyytiä Pohjois-Afrikan hiekka-aavikoilla. Sieltä hypätään sujuvasti Pearl Harboriin todistamaan japanilaisten kavalaa petosta ja amerikkalaisten vastaiskuja Midwayllä ja Guadalcanalissa. Ydinpommeja ei sentään käydä pudottamassa, sillä sitä ennen peli palaa armeliaasti takaisin Eurooppaan, jossa Normandian maihinnousu hoidetaan kotiin ilmasta käsin, samoin Pariisin vapautus ja Saksan lopullinen rökitys.

Tapahtumat on tiivistetty tavalla, joka saattaisi Discovery-kanavankin häpeään. Viiden vuoden ilmataisteluhistoria mahtuu Blazing Angelsissa kahdeksaantoista tehtävään, jotka kestävät pisimmillään noin vartin. Ilahduttavasti koneet ja maisemat vaihtuvat joka kerta. Vaikeustaso on sellainen, että ensimmäisen kerran tehtäviä joutuu hiomaan uudestaan suunnilleen puolenvälin tienoilla. Sotavuosien pula-ajan takia välinäytöksiä on niukalti.

Avuliaat siipiveikot

Toisen maailmansodan lopputulos ei lankea ihan kokonaan sohvalla lojuvan lentäjäsankarin leveille harteille, sillä ässällä on aina kolme siipimiestä hihassaan. Suurimman ilon siipimiehistä saa ristiohjaimelta jaettavilla erikoiskäskyillä: uhoaja-Frank pudottaa viholliskoneita käskystä, viilipytty-Tom vetää vihollisen huomion puoleensa ja Amerikan perähikiällä varttunut Joe – uskokaa tai älkää korjaa seulaksi ammutun koneesi lennossa. Velikullat joutuvat vetämään hetken henkeä erikoistemppunsa jälkeen, mutta muuten apua voi pyytää rajattomasti.

Vaikka siipimiehet pälättävät lähes tauotta, ne jäävät lähinnä Ilmojen Korkeajännityksen sivuilta repäistyiksi karikatyyreiksi. Yritys sitoa sotatapahtumat yhteen amerikkalaislentäjiä vainoavalla saksalaisässällä tuntuu sekin vähän ontuvalta. Edes viimeisestä välienselvittelystä Berliinin taivailla ei revitä kummoistakaan dramatiikkaa, sillä jopa suihkuhävittäjä-Mersut putoavat ilman ihmeempiä ponnisteluja.

Kunnollisten haasteiden puuttuminen syö pahasti Blazing Angelsin terää. Viholliskoneita pudotetaan joka tehtävässä kymmenittäin, eikä hävittäjien muuttuminen siipirikkoisiksi tulipalloiksi vaadi muuta kuin summittaisen roiskaisun muodostelmaa päin. Ampumatarvikkeita on loputtomasti, jopa pommit, torpedot ja raketit ilmestyvät hetken odottelun jälkeen takaisin siipien alle. Kun itseriittoisuus on tätä luokkaa, osumatarkkuus kadottaa merkityksensä. Pommeja voi kylvää niin kauan, että varmasti osuu.

Vain saattokeikoilla Blazing Angels muuttuu vaikeaksi, sillä kolmenkymmenen pommikoneen suojelu joka suunnalta hönkiviltä Zero-parvilta on kilpajuoksua kelloa vastaan.

Näkymät kuin bisnesluokasta

Xbox 360:llä Blazing Angels heruttaa kuvaruuduille verratonta lentografiikkaa. Peli loistaa varsinkin suurkaupunkien ilmatilassa – alapuolella vilistävien rakennusten yksityiskohdissa ei todellakaan ole säästelty! Blazing Angels pääsee oikeuksiinsa vain terävätelkkarissa, sillä muuten kaikkia maisemien ja lentokoneiden pikkuhienouksia ei erota. Tosin on myönnettävä, että peli on yllättävän näyttävä myös kansalais-Xboxilla.

Ensi kokemalta Blazing Angels ihastuttaa, mutta pidemmälle pelaamalla ongelmat käyvät ilmeisiksi. Vaikka kyseessä on vain lentosimulaattorilta näyttävä räiskintäpeli, pelaajaa aliarvioidaan pahemman kautta. Ajattelua tai kohteiden priorisointia ei tarvita, sillä käsikirjoitus päättää kaiken. Kun melkein kaikki tehtävät ovat alusta loppuun pelkkää tauotonta rytinää, toimintaan jää ikävä toiston sivumaku.

Yksinpelinä Blazin Angels jää hetken huviksi, mutta moninpelaajalle siinä on vähän enemmän purtavaa. Kuudentoista pelaajan ilmasodat lukuisine pelivaihtoehtoineen vaikuttavat lupaavilta. Yksinpelitehtäviä (ei kuitenkaan kaikkia) voi lentää kaverin tai porukan kanssa niin Livessä kuin jaetulta ruudulta.