Blob – Be Blob A Lula

Joskus eteen kopsahtaa peli joka vie ihanan nostalgisesti jonnekin menneisyyden hämäriin. Coren Blob on tällainen peli. Pitäisiköhän C64 taas kaivaa kaapista esille?

Blob on pomppiva pallo, jonka avaruusalus on tuhoutunut ja lastina olleet pikku baby-blobletit ovat singahtaneet universumin viiteenkymmeneen eri kenttään. Kaikki pikkupallerot täytyy tietysti pelastaa ja samalla kerätä avaruusaluksen palasia ja polttoainesäiliöitä, jotta kotimatka onnistuisi.

Pelaajan tarkoitus on pomputella Blobia avaruudessa leijuvilla tasoilla ja lopulta edetä EXIT-laatalle. Kuvakulma on suoraan ylhäältä päin ja palloa ohjataan luonnollisesti ilotikun liikkeillä. Tulitusnäppäimellä voi säädellä pallon kimmoisuutta eli sitä kuinka korkealle se pomppii. Blob voi edetä mihin suuntaan tahansa, siis sekä sivuille että ylös- ja alaspäin.

Tasot ovat melkoisen pieniä ja usein etäällä toisistaan. Jos sellaisen ohi hyppää, pallo useimmiten hukkuu avaruuteen, joten tikun kanssa joutuu siis olemaan melkoisen tarkkana. Joskus putoavan pallon ehtii ohjata jollekin alemmista tasoista, tosin tälli vie tällöin osan Blobin energiasta.

Jokaisessa kentässä on yleensä jokin ongelma tai tehtävä, joka täytyy ensin keksiä ja sitten selvittää. Yksinkertaisimmillaan jostakin pitää löytää vipu, joka tuo EXIT-laatan näkyville. Tietysti kaikki blobletit ja avaruusaluksen osaset on samalla löydettävä.

Kaikki laatat eivät suinkaan ole samanlaisia, osa rikkoutuu parin pompun jälkeen, osa lähtee liikkumaan ja osa sinkauttaa Blobin korkealle yläilmoihin. Välkkyvät tiilet huiskauttavat pallon kokonaan toisaalle kyseistä kenttää ja tietty tiili antaa Blobille levitaation lahjat hetkeksi. Kaiken kaikkiaan laattoja on yli kaksikymmentä erilaista.

Viimeinen naula pelaajaparan arkkuun ovat tasoilla hyörivät avaruusoliot, jotka pökkivät ja tökkivät Blobbia kunnes henki menee tai pomppu lipeää laatan ohi. Onneksi kiusantekijöitä voi eliminoida hyppimällä niiden niskaan. Silti laserpyssy ei olisi ollut pahitteeksi.

Huhun mukaan pelin ohjelmoinut Jonathan Hilliard kiikutti pelin Corelle työpaikan toivossa. Core kuitenkin innostui niin paljon Blobista, että päätti julkaista pelin lähestulkoon sellaisenaan. Ymmärrän Coren innostuksen, koska minäkin innostuin pelistä aluksi: grafiikka on selkeää ja toimivaa ja peli vaikea, mutta mukaansa tempaava. Seuraava salasanatiili täytyy löytää ennen kuin virtanappula naksahtaa.

Pikku hiljaa innostus kuitenkin laantuu; uudet kentät tuovat kyllä uusia tiiliä pelaajan riesaksi, mutta loppujen lopuksi vaihtelua ei ole tarpeeksi. Peli olisi varmasti ollut aikoinaan C64-klassikko, mutta Amiga-peliin olisi voinut upottaa enemmänkin aineksia. Esimerkiksi bonusvaihe ei poikkea muusta pelistä käytännössä ollenkaan. Lisäksi peli on alituista äkkikuolemaa, mitä ei voi tänä päivänä pitää hyvän pelin tunnusmerkkinä.

Blob olisi mitä ideaalisin halpapelijulkaisu jo senkin takia, ettei Core ole peliin liiemmin rahaisia resurssejaan sijoittanut. Täysihintaisena en uskalla suositella peliä muille kuin tarkkaa ilotikkukättä vaativan taitopelin ystäville.

78