Blood Payne - nainen, jolla ei ole mitään menetettävää. Rayne-vampyyri mässäilee verellä enemmän kuin pahamaineisen Mortal Kombatin soturit yhteensä. Raynen kohdanneet natsit ja kuvottavat pedot värjäävät lattiat tummaan punaan.

Salaperäisen Brimstone-yhteisön tuorein agentti Blood Rayne taistelee muinaista pahuutta vastaan. Voimakas puolivampyyri Rayne ei kärsi yliluonnollisten kykyjen äärimmäisistä haittapuolista. Vesi ja auringon valo ovat tuskallisia, mutta eivät välittömästi tappavia kokemuksia, uskonnollisilla symboleilla ei ole Rayneen mitään vaikutusta. Seksikäs vamppi nappaa tarvitsemansa siemauksen ihmisverta paatuneista rikollisista ja ihmiskunnan pohjasakasta.

Verta tihkuvan kauhutarinan tärkeimmät käänteet sijoittuvat 1930-luvun lopulle. Rayne yrittää pysäyttää Atlantiksen salaisuuksia tonkivat natsit. Suoraviivaisen toimintaseikkailun kiemuroissa roiskuu gallonakaupalla lämmintä verta ja kuumaa lyijyä. Tehtävän lopputulos riippuu puhtaasti Raynen taistelutaidoista, sillä seuraavan kohteen paljastava tutka eliminoi pulmat ja harhailun.

Tutka on tarpeen, sillä ilman sitä häkellyttävän monotonisissa loukoissa ravaaminen muuttuisi pian päättömäksi poukkoiluksi. Etenkin Argentiinassa olevan laajan tutkimustukikohdan nuhjuiset hallit ja käytävät näyttävät joka puolella samalta. Ummehtuneet ruskean ja harmaan sävyt hallitsevat näkökenttää kaikkialla. Jopa veriroiskeiden luomat lätäköt suttaavat lattioita masentavan tukahtuneen paletin litistäminä.

Pure natsi

Vihamieliset ihmiset ja mystiset hirviöt puskevat Raynen kimppuun lähes tauotta. Rayne teurastaa useimmat viholliset ranteisiin kiinnitetyillä kääntöveitsillä ja puremalla. Terävillä hampailla niskaan tarraaminen tappaa vastustajan kertalaakista, mutta isku tepsii vain ihmisiin tai humanoidimaisiin mutantteihin. Oudot pedot listitään veitsillä ja lukuisilla tuliaseilla.

Vihollisten niittaaminen hoidetaan raivokkaalla rämpytyksellä. Parhaimmillaan liki tusinan sekundanilkin keskellä taktiikkaa ei kaivata pätkän vertaa. Rayne tuupataan otuksen syliin ja veitset tai hampaat hoitavat lopun. Sankari oppii matkan varrella uusia hyökkäyksiä, mutta ne irtoavat saman puuduttavan takomisen sivutuotteena.

Naurettavan helppo ja tehokas pureminen latistaa matsit. Rayne vain pomppii niskasta toiseen ja koko jengi kuukahtaa ahnaan huokailun säestämään imutukseen. Lähikuvaan zoomattu mässäily menee putkeen, kunhan vain kääntää uhrin pahimman lyijysateen suuntaan.

Omituisen tehottomilla tuliaseilla ei juuri juhlita. Tavalliset soltut sietävät posketonta kuritusta ja Raynea luodit vain naarmuttavat.

Veren ryystäminen tuo Raynelle mojovan tujauksen lisää puhtia. Vampin kourissa rimpuilevaa kroppaa voi käyttää suojana, johon jopa konepistoolien luodit kilpistyvät.

New Orleansin soille sijoittuvien prologikenttien jälkeen Rayne saa Matrixin ja Max Paynen bullet time -hidastusta muistuttavan kyvyn. Komeaa hidastusta saa käyttää milloin vain niin paljon kuin napa vetää. Kyvyn myötä dramaattiset taistelut rapautuvat ällöttävän helpoksi könyämiseksi. Ikään kuin sitä enää tarvittaisiin, lyhyen mätön jälkeen Rayne voi hurahtaa psykedeeliseen Blood Rage -tilaan. Veriraivon siivittämät iskut tekevät selvää jälkeä. Muka pelottavat pomot kaatuvat yleensä ensimmäisellä yrityksellä.

Raynen vampyyrivetoiset supervoimat ilmenevät valtavissa loikissa, jotka saattavat Hämäkkimiehen häpeään. Verisade tavoittaa rakennusten katot ja lyhtypylväiden langat yhdellä pitkällä pompulla. Hölmön näköinen spiraalisyöksy murskaa halkeilevat seinät ja heikot ovet.

Riuska Rayne

Kiinnostava sankari ja ylettömän veriset teemat ovat Blood Raynen tukipilareita. Tuiman taistelun jälkeen lattiat ja seinät kylpevät veressä ja suolenpätkissä. Tarina saa pikku hiljaa hykerryttävän hyytäviä sävyjä mystisen Atlantiksen vähitellen paljastuvista synkistä salaisuuksista. Natsien Hitler-julisteet, Hakenkreuz-liput ja melko aidot univormut ja sotakoneet tuovat touhuun historiallista uskottavuutta.

Paperilla jämerä asetelma pilataan käytännössä ponnettomilla taisteluilla ja kuivan kliinisellä kenttäsuunnittelulla. Etenkin nujakoiden lässäyttäminen hämmästyttää, sillä Blood Raynen piiri pyörii kahakoiden ympärillä. Loppua kohden vastus toki kiristyy, mutta se johtuu lähinnä ärsyttäviin tasoloikkapaikkoihin kytketyistä otteluista.

Blood Rayne esittelee itsensä kauhuseikkailuna, mutta ylivoimainen sankari vesittää tunnelman. Peli on periaatteessa jännittävä, mutta täysin näreikköön arvioidun vaikeustason takia pliisu kokemus.