BloodRayne 2 (PS2) – Poikien barbie

Rayne on puoliksi vampyyri mutta kokonaan nainen. Vampirellan aikoinaan lanseeraama porno-look se vain ei mene muodista.

Puolivampyyri Rayne ei ole pelkkä tähdenlento vaan varteenotettava julkkis. Äärimmilleen venytetystä naisenkuvatuksesta on jopa valmistumassa elokuva itsensä Uwe Böllin ohjaamana.

Palttu roikaa

BloodRayne 2 on toimintaseikkailu, jossa Rayne-tyttönen raivaa tiensä läpi vaihtuvien maisemien kohti määränpäätään. Matka taittuu perinteisen hölkkäämisen lisäksi akrobaattitempuilla ja skede-tyyliin korokepohjakengillä grindaamalla.

Olennainen osa toimintaympäristöä ovat maailmanrauhaa uhkaavat viholliset, joista on päästävä eroon. Mitä verisemmin, sen parempi. Rayne osaa laskea verta ihailtavasti: miekansivallus saa aikaan kaaria, suihkeita, roiskeita ja lammikoita. Päitä, raajoja ja torsonkappaleita lentelee ilmatilassa vallan tyydyttävät määrät. Terveyden tippuessa Rayne tarvitsee verta ja upottaa mieluusti hampaansa raavaitten miesten pullottaviin kaulasuoniin.

Rayne kerää syödessään raivoa ja voi käyttää sitä esimerkiksi Max Rayne -tyyppiseen ajanhidastuksen tai röntgenkatseeseen. Ykkösosassa Rayne käytti liutaa erilaisia aseita ja mörssäreitä, joista ei tällä kertaa ole tietoakaan. Nyt tyttö saa tyytyä pistooleihin, jotka ovat turhahko somiste, sillä lippaat tyhjenevät nopeasti ja osumien tehokkuus on yhtä tyhjän kanssa. Hauskinta pyssyissä on niiden lataaminen pahisten verellä, minkä Rayne tekee erinomaisen näyttävästi.

Keskinkertaista ähistelyä

BloodRayne 2:n juoni on tuttua pahisten listimistä ja hengissä säilymistä sekä erikoiskykyjen käyttämistä oikeissa kohdissa etenemisen turvaamiseksi. Mitään hassua tai yllättävää ei nurkan takana odota. Rikotuista esineistä ei paljastu kivoja yllätyksiä, eikä Rayne kehity taidoissaan vaikka kuinka tyttöä hyppyyttäisi.

Kontrollit ovat nihkeät ja viimeistelemättömät. Käskytyksen ja toiminnan välillä on outo viive, joka haittaa hallinnan tunteen saavuttamista ja kiukuttaa tuon tuosta. Välillä viholliset käyvät kimppuun liian hanakasti ja verenvuodatukselta ei tahdo ehtiä pohtimaan seuraavaa etenemisreittiä. Tästä huolimatta peli on melkoisen helppo ja etenee sujuvasti illasta toiseen.

Raynen ulkonäön suunnitteluun on upotettu suurin määrä energiaa ja helliä tunteita, mutta jotain on sentään jätetty maisemoinnille. Kuutamo ja tähtitaivas ovat kauniita, mökit, kaupungit ja muu sälä riittävän siistejä miellyttääkseen silmää.

Tissit ja peba

Pelin splatteri herättää monenlaisia tunteita. Veren määrä on niin hervottoman valtaisa, että komiikan kriteerit täyttyvät ongelmitta ja verta on suorastaan hauska lennättää. Toisaalta BloodRayne 2 on juuri sellainen peli, jota mieluiten syytetään lasten ja nuorten mielenterveysongelmista, syrjäytymisestä ja milloin mistäkin.

Yhtä lailla tunteita herättää Rayne-nukke. Naisraukka on laitettu kompuroimaan vihollislauman keskelle lähes vaatteetta ja naurettavissa kengänkuvatuksissa, joilla ei tosi elämässä juostaisi askeltakaan. Vaatteet, kampaukset, tissit ja takapuoli on viilattu ja puleerattu kohdilleen pelattavuuden kustannuksella. Soisinkin, että koodaajat olisivat tehneet työnsä hyvin ja keskittyneet hinkkaamaan vain aivonystyröitään.

Huvittuneisuus tai moraalinen närkästys eivät peitä alleen totuutta BloodRayne kakkosesta: peli on masentavan keskinkertainen. Sitä nakuttaa nippa nappa mielellään, mutta kun ohjaimen laskee käsistään, se myös jää lojumaan lattialle.

* * * * *

Monotonista (PC-versio)

PC-demon perusteella peli on hyvää AB-ryhmää, mutta maalatut goottiviholliset ja hyperaktiivinen sähellys vievät ilon sinänsä (hidastettuna) tyylikkäistä tapoista ja ilahduttavan verisestä otteesta. Monotoninen mättö hyydyttää pahasti jo demon aikana. Kontrollit ovat ihan hyvät, vapaa kamera pysyy hyvin hiiren hihnassa ja Raynea on helppo tirkistellä.

Ei näytä löytyvän Xboxin Buffylle voittajaa.

Nnirvi

70