Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä. Tällä motolla syntyi Blue Dragon.
Blue Dragon on Xbox 360:n ensimmäinen aito perinteinen japanilainen roolipeli. Se on sekä vahvuus että heikkous. Mukana on kaikki mitä pitääkin, juuri siellä missä pitääkin, mutta mitään uutta on turha odottaa.
On helppo arvata, mistä Blue Dragon kertoo, sillä lähes kaikki tyylilajin pelit kertovat samasta: maailman pelastamisesta. Päähenkilö on teinipoika nimeltään Shu, joka joutuu kahden kaverinsa kanssa eroon kylästään jahdatessaan tuhoa kylvävää maahaita. Porukkaan liittyy matkan aikana vielä kaksi jäsentä lisää.
Sitä mitä juonessa tämän jälkeen tapahtuu, on turha alkaa selittää. Blue Dragon vie peräti kolme levyä, josta voi päätellä tarinan olevan pitkä ja polveileva. Pelaaminen on lähempänä lineaarista kuin vapaamuotoista, mutta ei ole suoranaisesti kumpaakaan. Koko urakkaan menee helposti 30 tuntia. Levytila kuluu lähinnä välianimaatioihin, mutta niitä ei ole sen enempää kuin tyylilajissa on tapana.
Ammattimiehet hoitavat hommansa
Blue Dragonin suurimpia vahvuuksia on vuoropohjainen taistelusysteemi. Se on selkeä, mutta vaatii taktista ajattelua ja vähän sorminäppäryyttä. Kaikki viholliset näkyvät ruudulla ennen kohtaamista, joten taistelua voi vältellä. Käytännössä taistelemista on jatkuvasti, sillä karkuun juoksemalla hahmot eivät kehity. Taistelussa eivät varsinaisesti tappele itse sankarit, vaan heidän varjomaiset avatarinsa. Tällä ei ole suurta merkitystä, mutta se lisää yhteenottojen dramaattista, elämää suurempaa tunnelmaa.
Varjoilla on eri hahmoluokkia. Ne kehittyvät ja oppivat uusia temppuja kuten genressä tapana on. Myös pelihahmoja voi viritellä monin tavoin, mutta ei onneksi liian monin. Blue Dragon on pelattavuudeltaan kompakti paketti.
Microsoftin täsmäase Japanin markkinoille on syntynyt kovan luokan tekijänimien avustuksella. Hironobu Sakaguchi tunnetaan Final Fantasyjen taustapiruna. Säveltäjä Nobuo Uemtasu on luonut lukuisia sävelteoksia samaiseen sarjaan. Akira Toriyama on luonut maineensa Japanissa supersuosittujen Dragon Quest -roolipelien hahmosuunnittelijana. Blue Dragon onkin ilmiselvästi ammatti-ihmisten työtä, vailla turhaa taiteilua.
Blue Dragonin tarinassa ja kerronnassa on runsaasti ilmiselviä Final Fantasy -vaikutteita. Kyse ei ole niinkään kopioinnista kuin siitä, että tavoite on ollut tehdä hyvin perinteinen japanilainen roolipeli. Se, mikä on perinteinen japanilainen roolipeli, määrittyy pitkälti juuri Final Fantasyn perusteella. Tosin viimeisin Final Fantasy otti jo selviä askeleita uuteen suuntaan ja korvasi monta perinteistä peliteknistä yksityiskohtaa uusilla ratkaisuilla.
Japanilainen kakka on kakoista hauskin
Blue Dragonin suurimpia ongelmia ovat miljöön steriiliys ja henkilöhahmojen tavanomaisuus. Välillä tuntuu siltä kuin leluhahmot seikkailisivat juuri paketista puretussa pienoismallimaailmassa. Ulkoasu on rasittavan muovinen. Kulahtaneet kohdat eivät tunnu kulahtaneilta, vaan siltä, että ne on suunniteltu ja rakennettu hetki sitten nimenomaan kulahtaneiksi.
Dialogi on perustasoista tiedon jakamista ilman suurta persoonallisuutta tai huumoria. Ylienergiset amerikkalaiset äänet kuulostavat siltä kuin kaikki olisivat juuri ennen nauhoitusta vetäneet seitsemän tuplacappuccinoa putkeen. Onneksi puhekieleksi voi valita myös japanin. Huumoriyritelmät ovat välillä hämmentäviä, varsinkin lukuisat kakkavitsit. Muutamat hirviöistä jopa näyttävät aivan ulostekasoilta (Poo Snake!). Parhaimmillaan pelihahmo pääsee kaivamaan kakkakasoista esiin aarteita.
Blue Dragonissa kaikki on niin täsmällisesti kuten pitääkin, että se on jo oikeastaan tylsää. Mutta kliseet eivät ole kliseitä turhan vuoksi, vaan siksi, että ihmiset pitävät niistä. Sininen lohikäärme on kliseinen rehdisti, suorastaan ylpeydellä. Tyylilajin ystävät saavat täsmälleen sitä, mitä odottavatkin. Uudenlaiset roolipelikokemukset pitää hakea jostain muualta.
83
