Eipä mennyt kuin tovi edellisestä Team 17:n hakkaa päälle -pelistä, kun jo uusi versio aiheesta iskeytyi kouraan. Body Blows Galactic on mitä varmin listahitti _ ainakin Englannissa.
Lyhyt pelintekoaika selittyy melko pitkälle sillä, että pelin perustana on käytetty surullisenkuuluisan edeltäjän valmiita ohjelmointikikkoja. Ilmeisesti on haluttu keskittyä pelattavuuden parantamiseen turhan bitinväännön sijasta.
Body Blow'sta tutut Dan ja Junior osallistuvat intergalaktiseen hypermittelöön galaksinmestaruudesta paikallisten mestareiden kanssa. Maapallon lisäksi vieraillaan monilla muilla planeetoilla. Titanican teknologiaplaneetalla majailevat Techno ja Laser (kas kun ei Vääpeli). Planeetta Eclipse on siitä outo planeetta, että se ei pyöri. Siellä asustavat tulikuuman vyöhykkeen Inferno ja jäisen pallonpuoliskon Warra. Esihistorialle haiskahtava Gellorn-5 muistuttaa Jurassic Parkia. Sen kovimmat taistelulajien taitajat tottelevat nimiä Dino ja Dragon. Miasma on henkiolentojen (energiamassoja ohjevihkosen mukaan) kohtauspaikka ja galaksin mestaruutta havittelevat Phantom ja Puppet ovat pelin oudoimmat hahmot. Naisten hallitsema Feminion taas suoltaa armottomimmat amatsonit Azonan ja Kai-Tin.
Body Blows Galactic muistuttaa kovasti edeltäjäänsä. Kontrollit ovat samat eli nappi pohjassa ilotikkua nytkyttämällä saadaan aikaan erilaisia liikkeitä. Superkyky aktivoidaan pitämällä tulitusnäppäintä hetkonen pohjassa. Tällä kertaa kuka tahansa voi pelata millä tahansa hahmolla mitä ja ketä tahansa vastaan. Edeltäjästä tuttu neljän ja kahdeksan pelaajan turnausmahdollisuus on tietysti säilytetty.
Kolme eri vaikeustasoa takaavat tarpeeksi pelattavaa. Jokaiselle hahmolle on lisäksi totuttuun tapaan oma loppukuvansa. Animaatio on parhaimmillaan sujuvaa, mutta joidenkin hahmojen kohdalla koomista. Toisaalta pelin nopeus on tärkeämpi kuin lisäanimaatioruudut; tällaisenaankaan peli ei nimittäin ole mikään hyperturbo.
Palattavuus on onneksi saatu hiottua riittävän sujuvaksi myös yksinpelissä. Iskut osuvat ja superkykyäkin ehtii käyttämään, mutta silti yksinpelinä Galactic alkaa maistua nopeasti puulta. Ottelut ovat turhan epätasaisia, eivätkä yksinkertaiset kontrollit jaksa pitää otteessaan. Napin painaminen pohjaan superkyvyn jysäyttämiseksi on tylsää verrattuna Streetfighter II:sta tuttujen ilotikkuyhdistelmien opetteluun.
Kaksinpelinä Body Blows Galactic on parhaimmillaan ja turnausmahdollisuus on yhä erinomainen idea. Tiettyjen hahmojen usvaiset kyvyt tuovat peliin sopivasti persoonallisuutta vaikka tämän hetken kolutuinta lajityyppiä kalutaankin.
Body Blows Galacticin julkaiseminen näinkin pian Body Blowsin jälkeen tuntuu rahastamiselta. Järkevämpää olisi ollut alunperin hioa jo ensimmäisen version pelattavuus kohdalleen kunnollisella pelintestauksella ja julkaista se vasta nyt. Käyttihän Capcomkin Streetfighter II:n (pelkkään) pelintestaukseen huhujen mukaan vuoden.
Osittain tuo kiire näkyy myös pelin taustagrafiikassa: se ei ole niin viimeisteltyä kuin edeltäjässä. Lieneekö osasyynä myös se, ettei maestro Rico Holmes ole Alien Breed 2 kiireiltään juurikaan Body Blows Galacticiin ehtinyt paneutua.
Hakkaamispelejä harrastava tuskin pettyy Body Blows Galacticiin, vaikka kyseessä onkin enemmän vanhan päivitys kuin uusi peli. Streetfighter II on silti pelidesignin ykkönen. Kunhan siitä vain saataisiin Amigalle nopea ja näyttävä turboversio.
85
