Huolimatta lähes identtisestä nimestä Wiin ja DS:n Bomberman Landit ovat kaikkea muuta kuin identtisiä. Molemmissa on mukana peruspommittelu ja molemmissa seikkaillaan huvipuistossa, siinä se.
Vanha tuttu Bomberman on mukana kokoonpanossa Battle-nimisenä, eikä mitään olennaista ole muutettu tai jätetty pois aikaisempiin Bombereihin verrattuna. Hyvä niin. Kuorrutusta on sen sijaan lisätty reilusti eli voittosääntöjä on monia mistä valita, ja muitakin kenttien, kykyjen, peliajan ja ties minkä säätömahdollisuuksia on vähintään riittävästi. Kosto elää (revenge) on kivaa jo henkensä heittäneille, sillä pommien viskominen reunuksen takaa vielä pommeilevien kavereitten niskaan on kähyisen palkitsevaa!
Vaikka perus-Bomberman on hauskinta kaverilauman kanssa, ei se ihan onneton kokemus ole yksinkään. Molemmilla kuvaruuduilla suihkivat tietokonevastustajat meinaavat mennä väkisin sekaisin oman ukon kanssa ja pommeja sataa välillä niskaan joka suunnasta niin, ettei henkikulta meinaa millään pysyä tallella voittoon saakka. Eikä se kyllä pysynytkään, jos totta puhutaan.
Pääosaan on myös DS:n Land Touchissa nostettu seikkailuvaihtis, jossa nimiroolia vetää valkea Bomberman. Tässä huvipuistossa hiippailee outo ja salamyhkäinen Mister Mustakaapu, joka viivähtää silloin tällöin hetkisen kuvissa mutisemassa jotain salaperäistä ennen kuin haihtuu savuna ilmaan. Mistä ihmeestä on oikein kysymys? Salat kenties selkiävät sille, ken jaksaa tutkia puiston laidasta laitaan, mikä ei muuten onnistu ihan äkkiä.
Aluksi pääsee kokeilemaan muutamaa alipeliä, joista on tarkoitus haalia itselleen voittojen myötä erilaisia kuvakkeita. Kolme kuuta aukaisee tuon portin, viisi tähteä tämän, ja porttien takaa löytyy lisää uusia pikkupelejä tikutettavaksi. Lisäksi menoa on maustettu pienillä ja helpoilla ongelmanratkonnoilla, joiden selvittäminen paljastaa uusia kuvakkeita pelialueen laajentumista jouduttamaan. Välillä voi otella muita hahmoja vastaan, ja voitto takaa hyvän mielen ohella lisää himoittuja ikoneita.
Bomberman Land Touch 2:ssa parasta on alipelien kekseliäisyys. Niitä on hauska pelata ja ne ovat välillä ihan aidosti yllätyksellisiä. Seuraava suljettu portti haluttaa saada auki, jotta pääsee tutkimaan, millaisia pelikojuja sieltä tällä kertaa paljastuu. Osa peleistä sujahtaa läpi helposti heti ensi yrittämällä, mutta osaa saa kurittaa useamman kerran varsinkin, jos haluaa piste-ennätyksen haltuunsa. Tikunkäyttö on kunniassaan ja näytön taontakestävyys tulee testattua viimeistään nyt.
Vaikka Land Touch 2:n alipelit kantavatkin hurjan paljon pidemmälle kuin isonveljen kökköiset yritelmät, ei niistä jaksa innostua loputtomiin. Muuta syvyyttä pelissä ei ole, hahmo ei kehity miksikään eikä juoni ole kummoinen. Jos sattuu jo omistamaan jonkin lukuisista aikaisemmista perus-Bombermaneista, senkään mukana olo ei tuo mitään lisäarvoa tähän yhdistelmään. Siltikin Nintendon Bomberman Land -kaksosten parempi puolisko on ilman epäröinnin häivää DS:n Land Touch 2.
75
