Bomberman debytoi Nintendo Wiillä yllään jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua. Yleisön vonkaaminen voi alkaa, mutta riittävätkö vermeet alttarille asti? Pommeja on sentään paukuteltu jo vuosikaudet milloin milläkin alustalla.
Pelin Story Mode sisältää sekä uutta että lainattua. Kudelma on uutta Bombermanille, mutta ei meille muille. Kyllä näitä ”pelaa, kehity ja kohtaa lopulta isosika” -virityksiä on nähty ennenkin. Nyt isosika on huvipuiston vallannut ilkeä valkea mestari, joka mestaroi puiston huvituksia syrjäytettyään kiltin tirehtöörin. Mestari pomottaa ja määrää alipelien säännöt oman tuulilla käyvän mielenlaatunsa mukaan.
Ensiksi pääsee kokeilemaan neljää alipeliä (attraction), jotka vaativat yksinkertaista tarkkuusammuntaa, oikeaa ajoitusta ja vakaata kättä. Tulivuoren sylkemät laavakikkareet pitää ampua atomeiksi ennen kuin ne kopsahtavat Bombermanin kaaliin, pallot pitää posautella pois pomppimasta (terveisiä Pongilta!), hyppynaruun ei saa kompastua ja hahmo on juoksutettava säädetyssä ajassa maaliin kapenevaa ja esteistä polkua pitkin. Kussakin huvituksessa on viisi vaikeustasoa, ja jokaisesta selvitetystä tasosta saa lipukkeita (tokens). Niillä voi ostaa uusia asusteita, joista on hieman hyötyä pelin myöhemmissä vaiheissa.
Kosiskelua ilmassa
Ensimmäisten huvitusten treenaamisen jälkeen pääsee siirtymään alimmalle Zonelle, jossa kisataan samojen alipelien taitamisesta 29 muun virtuaalipommeilijan kanssa. Kolmen kierroksen jälkeen kymmenen parhaiten menestynyttä saa luvan siirtyä seuraavalle Zonelle, kunnes viidennen Zonen jälkeen otetaan mittaa itsestään mestarista. Zonejen välissä on pakko pelata lisää alipelejä, joita joutuu tahkoamaan loputtomiin kaikissa mahdollisissa paikoissa. Uuden Zone-kierroksen avautumisen odottelu käy hermoille, eikä garderobin uudistaminenkaan käy kunnon vaihtelusta. Ketä muka oikeasti kiinnostaa, onko omalla ukolla yllä punainen, musta vai valkoraidallinen nuttu tai vihreät silmälasit?
Roolipeleistä lainattua on juttelumahdollisuus muiden hahmojen kanssa, mutta keskustelut ovat kankeita ja tyhjänpäiväisiä. Zoneja rasittavat lisäksi hitaat, tylsät ja tarpeettomat välikkeet. Alipelit eivät puolestaan kauan ihastuta liian yksinkertaisuuden ja pelillisen toiston takia. Naputa nappia, ajoita oikein, heiluta ohjainta… hohhoijaa. Matematiikantunti on tästä pieni poikkeus, mutta kun kyse on aikuista tylsistyttävästä ala-astelaskennosta, niin poikkeuskaan ei ankeutuvaa mieltä lohduta.
Vanha tuttu Bomberman on mukana omana osionaan (battle). Erilaisia kenttiä ja pelisääntöjä on kylliksi vaihtelunhaluisimmillekin. Perinteisen voiton saa olemalla viimeinen hengissä oleva pommittaja, ja muita tapoja voittaa ovat esimerkiksi pistevoitto tai maalin tavoittaminen ennen muita. Ohjainta pääsee hyödyntämään selvimmin Wii-säännöillä, jolloin pommi nakataan kentälle pointterin osoittamaan kohtaan.
Rukkaset tuli
Bomberman Land Wiitä ei voi syyttää yrityksen puutteesta, mutta sitä puuttuvaa sinistä olisi kaivattu ja tanakasti sittenkin. Uutuus paljastuu kierrätyskamaksi, alipelit ovat suurimmaksi osaksi tylsiä eikä Zoneilla eteneminen kiinnosta alkuunkaan. En tiedä, jaksaisiko peli riemastuttaa ensimmäistä kertaa pelaamiseen tutustuvia kolmivuotiaita, mutta kyllä heillekin soisi tarjottavan laadukkaampaa pelattavaa. Kaiken muun kurjuuden lisäksi peliä alkaa inhota sitä enemmän mitä enemmän sitä pelaa.
Turhin lisuke on attraction mode, jossa olisi tarjolla taas kerran minipelien peluuta ilman muuta roinaa. Apua ja ei kiitos! Edes aina yhtä kiva peruspommitus kavereitten kanssa ei pelasta tätä kosioretkeä. Mutta ettei menisi pelkäksi haukunnaksi: kun hahmolleen pukee korkkarit jalkaan, askelten äänet muuttuvat kivaksi kopinaksi. Heh.
50
