Vihdoin myös PlayStationin hankkineet pääsevat tutustumaan pommimiehen maailmankuvaan Bomberman Worldin kera. Konamin Poy Poy puolestaan ilmestyi Japanissa ja Yhdysvalloissa jo jokunen aika moninpelimarkkinoita valtaamaan, nyt sekin on saatavilla Euroopassa.
Poy Poy on 3D-grafiikalla toteutettu pelibileiden piristys. Idea on hyvin yksinkertainen. Pelaaja käskyttää kuvaruudulla tallustelevaa omituisen näköistä pikkuhemmoa ja poimii areenalta kaikkea kouraantarttuvaa ja viskoo niitä kanssakisaajien niskaan. Osuma vie tietysti energiaa ja voittaja on se, joka parhaiten väistelee ilmassa risteilevän roinan. Idea saattaa kuulostaa liiankin yksinkertaiselta, mutta ainakin jokainen pelaaja ymmärtää alta aikayksikön mistä on kyse.
Pikkuhienouksiakin on mukana. Esimerkiksi tassut saa napin painalluksella korvien suojaksi, mikä helpottaa kuuloluiden kutinaa sopivasti. Toinen nappi aktivoi ns. voimahansikkaan (psyche glove) eli erikoiskyvyn. Viime mainittu valitaan aina ennen matsia oman maun mukaiseksi. Ruudulle pölähtävät punaiset sydämet antavat lisäenergiaa, valkoiset taas kartuttavat pistetiliä. Punaisella pallolla puolestaan saa tossuihin lisäsutinaa, hehkuva pallo sen sijaan lataa hansikkaan salamannopeasti iskukuntoon.
Superhansikkaita saa lisää kokoelmiin kahlaamalla Poy Poyta yksinpelinä. Kyseinen osuus on puettu TV-show'n muottiin. Voittorahoilla hankitut erikoishanskat ovat siis valittavana myös moninpelissä. Tällä tavalla yksinpeli on yritetty tehdä edes hitusen houkuttelevammaksi, mutta siltikään keinoälyä vastaan kisatessa Poy Poy ei todellakaan ole autuaaksi tekevä elämys. Ehkäpä lähinnä rentouttava ajanvietettä sellaiselle, jolla ei ole parempaakaan tekemistä elämässään.
Moninpelinä Poy Poy on hauska elämys, kunhan vain saa ensin vähintään kolme kaveriaan vakuutettua pelin erinomaisuudesta. Mikään instant-hitti se ei nimittäin ole. Jo kolmestaan pelatessa se alkaa maistua puulta, vaikka keinoälyn saakin ohjastamaan sitä neljättä kentällä tarpovaa vektoriukkoa.
Pommimiehen paluu
Bomberman World on pomminpudottelua vanhojen klassisten Bombermanien tapaan. Kuvakulma on kuitenkin yllättäen sivuviisto, mikä tuo hienoisen tuoreen tuulahduksen vanhaan muottiin, mutta tekee pelin hahmottamisen aiempaa hankalammaksi. Idea on tuttu ja turvallinen eli pelaaja liikkuu pitkin ja poikin sokkeloja ja pudottelee pommeja mennessään. Pommeilla kentälle saa lisää vipellystilaa ja tietysti räjähdyksen alle jääminen koituu kohtalokkaaksi. Sillä ei ole väliä onko pommi oma vai kaverin viereen asettama, henkiriepu lähtee joka tapauksessa taatusti.
Kentältä poksauteltavien rakenteiden alta paljastuu erilaisia lisukkeita, joiden avulla pelaaminen muuttuu entistä metkemmaksi. Lisänopeutta on luonnollisesti tarjolla, samoin monen moista erikoiskykyä, joiden avulla pommin voi vaikkapa kouraista mukaansa ja heittää seinän yli kaverin menoreitin varrelle. Pommin räjähdyssäteen voi myös kasvattaa hurmahenkisen laajaksi, mikä tosin koituu usein kohtalokkaaksi myös itselle. Parhaimmillaan tunnelma on vallan hektinen pommien lennellessä ympäri kuvaruutua.
Poy Poyn tavoin Bomberman Worldissäkin on yksinpeli. Pelaaja tahkoaa pitkin ja poikin sokkelikkoja, poimii timantit ja eliminoi samalla ruudulla näkyvät vihulaiset. Silloin tällöin vastaan asettuu loppuhirviö, joka on tietysti pommiteltava hengiltä. Pelissä edetään sokkelikko kerrallaan kohti lopullista taistelua viimeisen planeetan vihoviimeisessä nurkassa odottavaa mysteeripomoa vastaan. Sokkelikot ovat alkumatkasta suht yksioikoisia ja yksinkertaisia, myöhemmin ne laajenevat yli kuvaruudun kokoisiksi kentiksi, jotka saattavat koostua eri osioista. Pommittamalla esimerkiksi puun nurin reitti seuraavaa osioon avautuu.
Tutut lisukkeet ovat menoa helpottamassa, eikä kuolonkoraisu kaksinpelistä poiketen kertaheitolla nollaa ominaisuuksia. Pelitilanteen voi tallentaa jokaisen kentän välillä, mikä on huomaavaista. Pelattavaa on sinänsä riittävästi, mutta Poy Poyn tavoin yksinpeli ei jaksa pitää kovin kauaa otteessaan. Lisäksi graafiset ratkaisut ovat ajoittain epäreiluja, esimerkiksi vihollisten ilmatilaan huiskimat epäterveelliset esineet erottuvat joskus todella huonosti taustasta. Jopa Bombermanin yksinpeliä aiemmin liki ammatikseen vääntäneet turhautuvat taatusti.
Sukulaissieluja
Poy Poy ja Bomberman World ovat läheistä sukua toisilleen. Yhteistä molemmille peleille on samankaltaisen perusidean lisäksi hahmon valinta ennen koitoksen alkua. Poy Poyssa hahmon valinnalla on jopa käytännön merkitystä, sillä eri hahmoilla on selvästi eri ominaisuudet. Paksuhipiäisempi ja osumia ja räjähdyksiä paremmin kestävä on toisaalta kömpelömpi ja hitaampi. Nopealla pääsee näppärämmin ohjuksen lentoreitin alta pois, mutta yksikin moka vie energiapalkista isohkon palan pois. Bomberman Worldissa hahmonvalinnan merkitys on lähinnä esteettinen.
Sekä Poy Poy että Bomberman World ovat loistavia multitap-koitoksia _ periaatteessa. Valitettavasti molemmat kärsivät samasta ongelmasta eli hahmot liikkuvat ruudulla aivan liian hitaasti. Poy Poyssa moisen voisi ehkä hyväksyäkin, koska kyseessä on tyystin uusi peli. Bomberman Worldin hidastempoisuus tuntuu kuitenkin suorastaan pahalta, sen verran kauaksi SNES (tai PC-engine)-Bombermannin lennokkaasta tunnelmasta jäädään. Osa hitailusta saattaa olla laiskan PAL-versioinnin aiheuttamaa, mutta se on tuskin pääsyy.
Vaikea on myöskään uskoa, että kyse olisi ohjelmoijien kokonaisvaltaisesta kyvyttömyydestä, sen verran yksinkertainen peli Bomberman on toteuttaa. Hudsonsoft on ilmeisesti suunnannut Bomberman Worldin Bomberman-noviiseille, jotka eivät osaa odottaa peliltä ihmeempiä ja ehkäpä jopa säikähtäisivät nopeampia koitoksia. Veteraani kuitenkin suorastaan hermostuu, sen verran hituraista on meno, vaikka lisänopeuttakin keräisi kuinka hanakasti tahansa.
Lisäksi molempien pelien viisto kuvakulma aiheuttaa omat ongelmansa. Yksinkertainen, selkeä suoraan ylhäältä tapahtumia seuraava siisti toteutus olisi sopinut molempiin peleihin mainiosti. Toisaalta kehitys kehittyy ja uusia oivalluksia on epätoivoisesti etsittävä, valitettavasti sitten vaikkapa pelattavuuden ja vauhdin kustannuksella.
Loppujen lopuksi Poy Poy jättää peleistä maukkaamman maun suuhun tuoreudellaan. Odotukset Bomberman Worldiä kohtaan olivat korkealla, joten pettymys on sitäkin suurempi. Kuinka näinkin yksinkertaisen pelin päivittäminen nykyaikaan voi olla niin hankalaa? Bomberman 64, Nintendo 64:lle väsätty versio aiheesta oli tästä ensimmäinen pelottava ennakkotapaus. Vaikka Bomberman World luottaa vanhoihin ideoihin toteutus jää harmillisen kauaksi siitä aidosta, oikeasta Bomberman-pommittelusta. Sitä voi suositella ainoastaan hidashoksottimisille ja Bomberman-noviiseille.
68
