Videopelien evoluutio ei rynni systemaattisesti eteenpäin. Joskus se ottaa askeleen taakse ja kaksi sivulle, tai kolmea deetä seuraa yllättäen kaksi. Tai kuten Braidin tapauksessa, kolmas dee on jotain ihan muuta.
Tyylikkään maalauksellinen Braid on päällisin puolin viehättävän vanhanaikainen tasoloikkaseikkailu, mutta kauniin kromin alla rattaat raksuttavat perinjuurin kieroihin suuntiin.
Braidin kirkkaana säkenöivä oivallus on aika, jota kelataan vapaasti eteen- ja taaksepäin. Kuolitko? Ei hätää, kelataan lennosta takaisin. Hetkinen, eikö tämä tee loikkimisesta turhan helppoa? Loikkimisesta kyllä, mutta ei kenttien läpäisystä.
Braidin kravattikaulainen pukumies kerää muistikuvista koostuvien palapelien paloja, jotka sijaitsevat enemmän tai vähemmän mutkikkaissa loukoissa. Useimmiten enemmän. Yhteen kohtaan jumittumista ei tarvitse pelätä, sillä kentästä ja alueesta toiseen liikkuminen on helppoa.
Alkumatkalla riittää pelkkä ajoituksen hiominen tapahtumia kelaamalla – hyppää vauhdikkaasti vipeltävien otusten niskasta korkeammalle ja sitä rataa. Kun soppaan sekoitetaan hirviöitä ja esineitä, joihin kelaus ei vaikuta, kutkuttavan pirullisiksi rakennetut tilanteet mutkistuvat merkittävästi.
Kenttien omat erikoisjipot heittävät ylimääräisiä kierrepalloja päin pläsiä. Vitoskentässä kelaaminen luo varjon, joka toistaa hetki sitten tehdyt liikkeet ja kutosessa näprätään säteittäin aikaa hidastavalla sormuksella. Nokkela Braid pistää synapsit kirkumaan armoa, sillä kaavoihin kangistuneella logiikalla ei näissä kekkereissä pitkälle potkita.
Pulmavoittoista toimintaa tuetaan elegantilla ihmissuhdetarinalla, joka nivotaan yhtälöön mukaan kenttäkohtaisilla, itse koottavilla palapeleillä. Normiaivot joutuvat tekemään aikamysteerien parissa sen verran rankkaa duunia, että kohtuullisen tyyris hintalappu on perusteltu. Braid on Xbox Live Arcaden terävintä kärkeä ja yksi vuoden Xbox 360 -tapauksista.
92
