Kirjailija Bram Stokerin 1800-luvun lopulla kirjoittama alan perusteos Dracula nousi Francis Ford Coppolan ohjaaman elokuvan myötä uuteen arvostukseen. Tätä buumia pitää tietysti hyödyntää, vaikka sitten vähän myöhäänkin.
Apognesis... Psygnosis otti kirjasta Jonathan Harkerin ja kolme osiota, hautausmaan, Carfaxin luostarin ja Draculan linnan, ripotteli ne täyteen tuhottavia hautoja ja synnytti, yllättävää kyllä, Wolfenstein 3D:tä muistuttavan pelin, jonka päämäärä on vapauttaa maailma Draculasta.
Haudat ovat täynnä Draculan synnyinmaan Transsilvanian hiekkaa ja käytännössä tuottavat hirviöitä. Haudat on tuhottava ehtoollisleivillä, jotta itse Dracula saadaan hätistettyä esiin. Tasoja on kolme, joista jokaisella on hautoja noin viidestäkymmenestä yli seitsemäänkymmeneen. Kun kaikki haudat tasolla on tuhottu, kohdataan itse Dracula ensin nuorena Vlad Seivästäjänä, sitten viktoriaanisena herrasmiehenä ja viimeksi vanhimmassa olomuodossaan.
Liikkuminen tapahtuu Wolfensteinin ja Underworldien tyyliin vapaasti scrollaavassa kolmiulotteisessa maisemassa. Hirvöitä vastaan Harkerilla on hopealuoteja ampuva revolveri sekä tikari. Sieltä täältä löytyy lisää ehtoollisleipiä, hopealuoteja ja ruokaa, mutta ei missään tapauksessa loputtomiin. Ja siinä vaiheessa kun ehtoollisleivät ovat loppu, meinaa tulla itku. Ruoasta ja viinistä saa lisää energiaa, jonka kuluminen näkyy yläreunan pylväänä.
Esineitä käytetään ja ovia avataan poimimalla ne oikealla oikealla hiirennapilla, mistä seuraa vaikeuksia, koska sillä myös laukaistaan ase. Eli jos ei ole tarpeeksi lähellä lattialla olevaa esinettä tai ovi päättää olla reagoimatta, yksi kallisarvoinen hopealuoti menee taas hukkaan. Kannattaa siis pitää tikaria vakioaseena.
Dracula ei kuitenkaan ole pelkkää ampumista. Mukaan on mahdutettu myös aivojen rassaamista teleporttien, etsittävien avainten, lattialaattojen ja seinänappien muodossa. Automaattikartoitusta peli ei tunne (vaikka syytä olisikin), eivätkä Harkerin ominaisuudet kehity pelin kuluessa.
Grafiikka on kelvollista, joskin pikselöityy pahasti lähietäisyyksillä. Äänet koostuvat askelista, murahduksista, ihmissuden ulvonnasta ja aseen paukkeesta. Enpä ole edes varma, ovatko ne digitoituja. Musa taustalla soi sen kummempaa häiritsemättä.
Jokin kumma vetovoima pelissä kuitenkin on. Vaikka kuolema tuleekin helposti hirviöitten rynnistäessä päälle hurjana laumana, tulee haudan tuhoamista yritettyä yhä uudelleen ja uudelleen. Joistakin haudoista nousee hirviöitä hitaanpuoleisesti ja haudan tuhoaminen on helppoa, mutta jotkut suoltavat ihmissusia ja luurankoja niin valtavaa vauhtia, että lauman läpi haudalle rynniminen vaatii hirviöiden karsimista tiukalla kädellä. Jos kaikista haudoista nousisi pövvöjä turbovauhtia, pelistä tulisikin pian yhtä tuskaa, mutta vaihtelu pitää mielenkiintoa yllä.
Wolfensteinin kopiointi lisenssipelien ikiaikaisen kirouksen, tasohyppely-ammuskelun, asemesta on piristävää, eikä Dracula ole lainkaan hullumpi pikku peli. Ongelma onkin lähinnä siinä, että liki identtisiä pelejä löytyy sharewarena, jolloin hinta on melkoisesti edullisempi.
82
