Ei voi olla totta! Vieläkö joku jaksaa versioida ikivanhaa Break Outia? Ovat kuitenkin pilanneet vanhan suosikin. Epäusko ja kauhistus ovat ensimmäiset Break Outin herättämät tunteet eikä romppua tee mieli laittaa koneeseen ollenkaan.
Break Outia yksinkertaisempaa peliä ei voine olla olemassa. Pelaaja liikuttaa kuvaruudun alareunassa olevaa mailaa vasemmalle ja oikealle ja pallottelee kuulalla rikki ruudun yläreunaan sijoitettuja tiilenpäitä. Tätä perusideaa ei ole hylätty nytkään, joten kontrollit oppii kahdessa sekunnissa. Mukavaa.
Taustatarina on myös klassikkoainesta - aina kyllästymiseen asti. Se on kuitenkin tällä kertaa tehty niin hellyttäväksi, ettei ikivanhaa vitsiä raaski mollata. Kivat mailakaverukset bailaavat biitsillä, pahis tulee ja vie kamut ja tyttökaverin ja sankarimaila lähtee taistoon, ystäviään pelastamaan. Mailat on animoitu veikeiksi veikoiksi, joista ei voi olla pitämättä.
Ritareita ja lampaankyljyksiä
Muutamien kenttien jälkeen alkuahdistus hellittää. Uusi Break Out on ilmiselvästi rakkaudella ja huolella synnytetty kunnianosoitus. Tuttujen tiilien ja laatikoitten lisäksi maalina on välillä kanoja ja lampaita. Mukana on häivähdyksiä myös muista klassikoista kuten esimerkiksi Space Invadersista.
Suurimman ihastuksen ja hilpeyden herättävät kuitenkin linnassa tiiliä tuuraavat ritarit, jotka sanovat "Ni" aina pallon osuessa. Kyseiset herrat esiintyivät alunperin Monty Python and the Holy Grail -elokuvassa.
Kentät on jaoteltu teemoittain ja ne vaihtelevat maatilan lempeämmistä tunnelmista Egyptin uhkaaviin pyramideihin ja muumioihin. Värejä on käytetty rohkeasti eivätkä rauhalliset murretut sävyt liiemmin silmää häiritse. Grafiikka ei pyrikään realismiin, vaan fantasiamaailma on piirretty selkeän sarjakuvamaisesti. Ruudunpäivitys ei ole täydellistä, mutta pelaamisen tuiskeessa pientä nykimistä ei huomaa.
Kadonneet kaverukset
Yksinpelissä pelaaja etenee suoraviivaisesti kentästä toiseen ja pikkuhiljaa vapauttaa vangittuja ystäviään. Mailakaveri on löydettävä jokaisesta kenttäkokonaisuudesta, ennen kuin tie on vapaa Batnix-pahiksen tykö. Kaverit löytyvät ja vapautuvat ilman erityistä aivonystyröiden hierontaa.
Kaksinpelissä jaetulla kuvaruudulla pelataan kilpaa kaveria vastaan. Pallon ja mailan liikkumisnopeutta voi säätää mielensä mukaan. Hitaimmilla säädöillä pelatessa ehtii naava kasvaa pelaajan runkoon ennen kuin peli loppuu, sen verran helppoa pallottelu silloin on. Nopeimmilla säädöillä pääsee pelaamisen makuun.
Vaikeustason voi yksinpelissä valita haluamakseen muutaman harjoituskentän jälkeen, mutta menestyksestä riippuen se muuttuu automaattisesti. Jos selvität yhden kentän ensimmäisellä yrityksellä, saavutat seuraavan osaamisen tason. Jos taas mokaat, peli pudottaa tason yhtä alemmas. Vaikeustasojen ero näkyy selvimmin pallon liikkumisnopeuden muutoksena.
Kallista lystiä?
Break Outin imu on luja kaiketi juuri sen yksinkertaisesta haasteellisuudesta johtuen. Tässäkin versiossa jokainen virhe on itse tehty ja siksi niin ylettömän harmittava, että pelaamista on pakko jatkaa ja jatkaa ja jatkaa. Kolmiulotteisuus ei sotke näkymiä, vaan pallon liikkeet näkee tarkasti, joten pelaaminen on yhtä nautittavaa kuin graafisesti huomattavasti yksinkertaisemmissa aiemmissa pelaamissani versioissa. Peliä voi katsella myös ylhäältä, jolloin näkymä muuttuu käytännössä kaksiulotteiseksi.
Break Out on kiehtova ja sitä pelaa mielellään, jolloin paljastuu pelin harmillisin piirre. Kenttiä on vähän, joten ne paiskaa palasiksi illassa parissa ja lystinpito on auttamatta ohitse. Kenties perheen pienimmät löytävät enemmän vastusta.
Break Out yllättää hauskoilla kentillä ja vekkuleilla ideoilla, mutta ikävä kyllä huippupelin tasolle se ei yllä liiallisen helppouden tai vaihtoehtoisesti liian niukan pelattavan takia. Varhaisempien versioiden tiukkaa vastusta jää kaipaamaan.
80
