Prinsessa ja lohikäärme
Kauan sitten, kaukana täältä käytiin pitkä ja uuvuttava sota kahden mantereen välillä. Kun sekä läntisen Fou-imperiumin että itäisten valtioliittojen voimavarat ehtyivät, eikä sodan ratkaisua ollut näköpiirissä, päädyttiin tilapäiseen aselepoon.
Vuotta myöhemmin itäisen Wyndian prinsessa Elina katoaa. Mittavien etsintöjen järjestäminen tietäisi poliittista selkkausta, joten Elinan pikkusisko Nina päättää etsiä hänet itse ja lähtee ystävänsä Crayn kanssa hiekkakiiturilla matkaan. Retki kuitenkin katkeaa hiekkamatokolariin.
Lähtiessään hakemaan varaosia lähimmästä kaupungista Nina törmää keskellä aavikkoa alastomaan, sinitukkaiseen Ryuhun, joka tuntuu kärsivän pahanlaatuisesta muistinmenetyksestä. Tästä käynnistyy varsinainen seikkailu, jonka poliittisen vehkeilyn, petosten ja lohikäärmeiden värittämiin juonikuvioihin liittyy odottamattomalla tavalla läntisen imperiumin ensimmäinen keisari, salaperäinen Fou-Lu, jolla on varsin mielenkiintoiset kytkökset pääsankari Ryuhun.
Perinteitä ja kliseitä
Breath of Fire IV on perinteistäkin perinteisempi roolipeli. Seikkailu pyörii kaupungeissa keskustelemisen ja luolastoissa taistelemisen ympärillä samalla kun juonta kuljetetaan ja pelaajaa opastetaan eteenpäin takapuoleen potkimalla. Mihinkään paitsi taistelujen lopputulokseen ja hahmojen varustukseen ei voi juuri itse vaikuttaa ja eksyminen on mahdotonta.
Peruskaavaa on maustettu monenlaisella pelirytmiä rikastavalla pikkutekemisellä. Erilaisia minipelejä, jotka vaihtelevat nostokurjen ohjaamisesta kuurupiilon leikkimiseen, tulee vastaan vähän väliä. Myös sarjan tavaramerkeiksi nousseet kalastuspeli ja keijujen kylän rakennusprojekti ovat mukana.
Taistelusysteemi on yksinkertainen ja helppokäyttöinen vuoropohjamättö, jossa hahmot loitsivat, kilistävät aseita, käyttävät esinettä tai puolustavat vuorotahtiin vihollisen kanssa. Perinteiseen Tulenhenkäys-tyyliin Ryu pystyy taisteluissa muuttumaan lohikäärmeeksi, mikä tuo lisäväriä tappamiseen.
Puolustamisesta on tällä kertaa hyötyäkin, sillä puolustava hahmo voi oppia hirviöiltä uusia loitsuja ja erikoishyökkäyksiä. Tärkeässä osassa ovat kombohyökkäykset, joissa hahmojen loitsut tai erikoisliikkeet yhdistyvät tuhoisin seurauksin. Koska erilaisia yhdistelmiä on lukematon määrä, kannattaa hyökkäyksiä varioida ahkerasti entistä pidempien ja tehokkaampien kombojen toivossa.
Taitojen ja ominaisuuksien kehittymiseen voi vaikuttaa ympäri maailmaa asuvien mestarien avulla, joiden oppilaiksi hahmoja voi määrätä. Eri mestarit keskittyvät eri kykyihin, joten taikuuteen erikoistunut Nina kannattaa määrätä velhomestarin oppilaaksi ja fyysisempi Ryu puolestaan miekkamestarin oppiin. Kukin hahmo voi olla kerrallaan vain yhden mestarin oppilaana. Pelaajalta hahmojen oppilaana olo vaatii ainoastaan sen, että käy silloin tällöin morjestamassa opettajia uusien loitsujen ja liikkeiden toivossa.
Hyvä, muttei klassikko
Breath of Fire IV puksuttelee eteenpäin miellyttävän reipasta tahtia. Kaupungit ja luolastot ovat mukavan lyhyitä ja tiiviitä alueita, joiden koluamiseen ehtii harvoin kyllästyä. Vaikka alkupuolisko juonesta on melko tylsä, se ei haittaa ratkaisevasti, sillä ripeä maisemien vaihtuvuus kantaa ongelman yli ainakin osittain. Juonenkäänteissä päästään kunnolla vauhtiin vasta puolenvälin tienoilla.
Peli-iloa nakertavat kömpelöt kontrollit. Hahmot reagoivat napinpainalluksiin ärsyttävällä viiveellä, mikä tekee ohjaamisesta todella epätarkkaa. Hahmon asetteleminen tikapuiden eteen voi olla raivostuttava kokemus. Olkanapeista pyörivä kamerakaan ei toimi moitteettomasti, sillä kuvakulmia on vaivaiset neljä. Tämä on ongelma kaikissa vähänkään ahtaammissa paikoissa, joissa kaikkia portaikkoja ja oviaukkoja ei meinaa nähdä.
Grafiikka on vanhahtavaa. Jos onnistuu puristamaan pari nostalgiatippaa linssiin katsetta sumentamaan, värikkään yksityiskohtaisia ympäristöjä ja ilmeikkäitä sprite-hahmoja katselee jopa nautinnolla. Erinomainen musiikki on eksoottisen japanilaista roolipelijamittelua, jota maustetaan silloin tällöin tunnelmallisilla laulupätkillä. Ääninäyttelyä ei kuulla kuin anime-tyyliin piirretyissä välidemoissa sekä lyhyiden taisteluhuutojen muodossa.
Breath of Fire -sarja ei ole koskaan yltänyt klassikkohyllyyn, eikä sitä tee sarjan neljäskään osa. Siihen se on aivan liian perinteinen ja yllätyksetön. Lisäksi mainioon kolmososaan verrattuna kokonaisuus jää hienoiseksi pettymykseksi. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Breath of Fire IV olisi viihdyttävää rooliseikkailu.
80
