Vuosisatoja sitten tuli korvensi taivaan ja myrkylliset virrat turmelivat maan. Tuhosta selvitäkseen ihmiskunnan rippeet kaivautuivat syvälle maan alle ja perustivat Sheldarin kaupungin. Erinomainen alku pienelle rooliseikkailulle.
Capcomin 1993 Super Nintendolla alkaneen rooliseikkailusaagan PS2-debyytti heittää hyvästit sarjan pitkille perinteille ja iskee uusiksi kaiken grafiikkaa ja genreä myöten. Laajojen ja värikkäiden satumaailmojen asemasta viides Tulenhenkäys sijoittuu synkkiin maanalaisiin tunneliverkostoihin. Se on enemmän zeldamainen toimintaroolipeli kuin Final Fantasy -tyylinen eeppinen rooliseikkailu.
Sheldarin suojelujoukkoihin kuuluva pojankloppi Ryu kokee rutiinitarkastuksella tapahtumasarjan, jonka aikana hän tapaa heiveröisen Nina-keijukaisen ja tulee tietoiseksi sisällään uinuvista mahtavista lohikäärmevoimista. Tästä alkaa mutkikas juonivyyhti, jonka tuoksinassa kaksikko päätyy etsimään tietä planeetan pinnalle, jossa taivaan huhutaan sijaitsevan.
Pääosassa Breath of Fire V:ssä on taistelu. Vihollisia talsii vastaan joka toisen nurkan takaa, onneksi uudistettu taistelusysteemi on erinomainen. Hirviöt näkyvät ennen taisteluita, joten satunnaismatseja ei tarvitse pelätä. Lisäksi hahmot ja viholliset voivat taistelun aikana vapaasti liikkua taistelutantereella ja käyttää hyväkseen ympäristöä, mikä tuo tappamiseen taktista maustetta.
Taisteleminen pyörii vuoropohjaisesti. Kunkin hahmon vuorolla pelaaja liikuttaa hahmon haluttuun paikkaan ja tekee hyökkäyksen joko aseella tai loitsulla. Vuoron aikana aika ei kulu, joten seuraavaa siirtoa saa miettiä rauhassa.
Koukku on siinä, että sekä liikkuminen että hyökkääminen syövät hahmon vuorokohtaisia toimintapisteitä, joita ei koskaan ole liikaa. Niinpä tehokkain toimintatapa on aina mietittävä taisteluympäristön ja vihollisen mukaan. Joskus on hyödyllisempää käyttää toimintapisteet hahmon viemiseen nurkan taakse suojaan kuin kuluttaa ne hyökkäämiseen ja jättää hahmo seuraavaksi vuoroksi vihollisen tulikatkuisten sierainten alle.
Tärkeän lisän tappotaktiikoihin tuo kombosysteemi, jolla eri hyökkäyksiä voi näppärästi linkittää sarjoiksi. Ennen taistelun puhkeamista vihollisille voi virittää erilaisia ansoja, kuten houkutella niitä haluttuun suuntaan vaikkapa lihanpaloilla tai hivuttaa elinvoimaa nakkelemalla niskaan dynamiitteja.
Luovuttaminen kannattaa
Tuttuun tapaan Ryu osaa käyttää taisteluissa lohikäärmevoimiaan, joiden edessä sitkeinkin vainolainen lakoaa. Joka kerta Ryun muuntautuessa lohikäärmeeksi hän antautuu yhä enemmän pedonvaistojen valtaan. Tätä muodonmuutosta mittaa erillinen lohikäärmemittari. Jos mittari täyttyy, Ryu muuttuu lopullisesti lohikäärmeeksi ja peli päättyy, joten voimia on käytettävä säästeliäästi.
Dragon Quarterin omaperäisin idea on tallennusjärjestelmä. Seikkailun voi missä tahansa vaiheessa, myös game overin myötä, hypäyttää joko kokonaan alkuun, jolloin kaikki siihen mennessä hankitut taidot ja varusteet säilyvät muistissa, tai palauttaa sen edelliseen tallennuspisteeseen, jolloin plakkariin jää lisäksi myös osa sen jälkeen hankitusta kokemuksesta.
Lataussysteemin ansiosta vaikeustaso on voitu kiristää hikoiluttavan tiukaksi. Jo perushirviöt antavat vakavan vastuksen ja monet bosseista ovat demonisen vaikeita. Käytännössä peli lähestulkoon pakottaa aloittamaan seikkailun ainakin kerran uudestaan alusta. Idea ei ole niin tylsä kuin kuulostaa, sillä uusintayrityksillä eteneminen on joutuisaa ja mausteena on lisäksi uusia juonipätkiä.
Roolipeliksi Breath of Fire V ei ole kovin pitkä. Ilman tallennussysteemillä kikkailua pelin läpäisisi alle kymmenen tunnin, mutta käytännössä ensimmäinen läpipeluukerta vie lähemmäs kaksinkertaisen ajan. Uudelleenpeluuarvoa nostavat muutamat kokonaan uudet pelialueet, jotka avautuvat läpäisyn jälkeen.
Puzzlet puuttuvat
Eniten jäin kaipaamaan pelillistä vaihtelua. Seikkaileminen on alusta loppuun suoraviivaista käytävillä juoksentelua, aarrearkkujen availua ja hirviöiden lahtaamista, eikä esimerkiksi ainoatakaan puzzlea ole menoa piristämässä. Minipelejäkin on vain yksi, jo edellisosista tuttu keijuyhdyskunnan rakennusprojekti. Vaikka taisteleminen on hauskaa, menettää samojen kuvioiden jatkuva toistaminen pidemmän päälle hohtoaan.
Synkkäsävyinen grafiikka on alusta loppuun tyylikkään sarjakuvamaista ja erinomainen ambient-vaikutteinen musiikkitausta virittää onnistuneesti futuristisen synkän fantasiatunnelman.
Breath of Fire V: Dragon Quarter on omaperäinen ja vaikea, mutta vioistaan huolimatta hyvän toimintaropen mitat täyttävä seikkailu, joka toimii loistavan taistelusysteeminsä varassa. Ei se toki aivan klassikkopelien taivaaseen pääse, mutta toimii maukkaana välipalana parempia seikkailuja odotellessa.
82
