Broken Sword: The Shadow of the Templars – Indiana George ja Tuomion Temppeliritarit

Miten pommiräjähdys Pariisissa liittyy muinaisiin Temppeliritareihin? Sen kertoo Broken Sword, erinomainen seikkailupeli, jossa ei ole edes suttuista videokuvaa ja steriiliä renderoitua grafiikkaa.

Syksy Pariisissa on kaunista aikaa. Siitä kelpaa nautiskella katukahvilassa, kuten jenkkipoika George Stobbart tekee. Äkkiä kahvilasta juoksee pois klovni salkku kädessä, ja sitten kahvila räjähtää. Siitäs sait, Cafe au Lait.

Poliisin ohjeista huolimatta George ryhtyy selvittämään tapausta. Hän sekaantuu asioihin, joista ei olisi osannut edes haaveilla: salaliittoja, muinaista historiaa, temppeliherroja... ehkä olisi sittenkin ollut parempi jättää homma poliisin huoleksi.

Avukseen George saa pariisilaistoimittaja Nicolen, joka on tutkinut outoa murhaajaa jo pitemmän aikaa. Nicole toimii omillaan, mutta hän auttaa Georgea tämän tarvitessa taustatietoa tutkimuksiinsa. Juoni paljastuu mukavan hitaasti ja jännittävästi.

Broken Swordin maailma on mielenkiintoisen ajaton. Vaikka peli tapahtuu todellisuudessa nykyajassa, osa maailmasta tuntuu suoraan 1800-luvulle juuttuneelta, joskin ajoittain liikutaan aivan 1920-luvun gangsteritunnelmissa.

Tärkeä ainesosa pelin vahvaan tunnelmaan on varmasti Pariisin ikiaikainen miljöö, jota käsikirjoittajat osaavat hyödyntää ansiokkaasti. Georgea kierrätetään halki vanhojen hotellien ja kuin suoraan Shakaalin loppukohtauksesta revittyjen hiljaisten katujen. Pariisista päästään murhaajan jäljillä muun muassa Irlantiin.

Hiiri vie eikä vikise

Georgen matka on kuvattu perinteiseen seikkailupelityyliin. Pelaaja komentelee sankaria hiirellä, jonka oikea nappi toimii Georgen silminä ja vasen tekee loput. Selkeät kuvakkeet kertovat, mikä toiminto on mahdollinen. Systeemi on toimiva, mutta osa hotspoteista on todella pieniä. Se ei onneksi pahemmin pelaamista haittaa, sillä pikseliongelmia on vain parissa kohtaa peliä.

Sankari keskustelee vastaantulijoiden kanssa monivalintaperiaatteella, mutta tällä kertaa keskusteluaiheet on kuvattu pelkillä kuvilla. Idea ei ole uusi, mutta toimii hyvin. Se lisää jutusteluun hieman yllätyksellisyyttä, ja näin pelin tunnelmaa.

Suhteellisen yksinkertaisesta systeemistä huolimatta pelissä on erittäin toimivia ongelmia ilman turhaa tavaroiden kanssa räpläämistä, vaikka niitä toisiinsa voi käyttääkin. Suuri osa ongelmista ratkeaakin puhumalla. Silloin tällöin eteen tulee kuitenkin hankalampia osuuksia, joiden yli pääseminen vaatii aikaa. Näitä kohtia on kuitenkin kiitettävän vähän.

Käsin kaunihimpi

Pelissä ei ole käytetty lainkaan renderoitua grafiikkaa tai videokuvaa, mitä voidaan pitää nykyaikana jo kulttuuritekona. Sen sijaan koko peli on piirretty käsin ja se näkyy. Hahmot ovat onnistuneen karrikoidusti animoituja, ja niistä on saatu todella eläviä aina kasvonliikkeitä myöten.

Maisemat ovat kauniita ja niissä on myös liikettä, sillä osassa taustoja on käytetty erinomaisesti hyödyksi parallaksiskrollausta syvyystunnelman aikaansaamiseksi. Kuvan poikki saattaa myös lentää lehtiä tai muuta tunnelmaa luovaa. Toimintaa pätkivät harvakseen lyhyet animaatiot, jotka on nekin käsin piirretty ja animoitu. Pätkät ovat kauniita ja vahvistavat muutenkin pelin onnistuneen sarjakuvamaista yleisilmettä.

Pelin ääniinkin on kiinnitetty huomiota. Taustamusiikki on mukavaa kuunneltavaa, joskin musiikki on liian lyhyinä pätkinä. Silti se onnistuu yllättämään aina välillä uusilla kauniilla melodioilla. Eräässä kohtaa taustalla soi todella kaunis pianokappale.

Suurin osa äänimaailmasta on tietenkin puhetta, joka on näytelty varsin hyvin: Käsikirjoittajat eivät ole voineet vastustaa kiusausta naureskella ranskalaisten englanninääntämykselle. Puheet saa näkyviin myös tekstinä. Georgella on tapana puhua asioista menneessä aikamuodossa, aivan kuin hän vain toimisi tarinan kertojana, mikä tuntui aluksi hassulta. Tehosteita pelissä on riittävästi maittavan tunnelman luomiseen.

Ikkunat suoraan

Broken Sword on yksi ensimmäisistä seikkailupeleistä, joka käyttää Windows 95:n DirectX-ajureita. Pelin mukana tulee ajureiden uusin versio (2.0), jonka kanssa peli toimii ongelmitta. Georgen seikkailuita voi pelata myös Dosista, jossa peli tosin pyöri ainakin omassa koneessani Windows-versiota hieman hitaammin. Voi olla, että DirectX:llä on sittenkin jotain vaikutusta.

Hieno, yhtäaikaa painostava ja huvittava tunnelma imee pelaajan voimalla mukaansa, ja käsin piirretty taide sekä onnistunut käsikirjoitus tekevät Broken Swordista erittäin toimivan kokonaisuuden. Revolution on vihdoinkin saanut aikaan mestariteoksen.

91