Uuteen kouluun meno on aina tiukka paikka. Erityisesti jos koulu on niin umpisurkea kuin Bullworth Academy tai Hogwarts.
Ongelmanuori Jimmyn lukukausi ei ala lupaavasti. Edellisissä kouluissa sukset menivät ristiin opettajien kanssa, joten äiti dumppaa päivänsäteensä taas uuden koulun portille ja suuntaa vuoden kestävälle häämatkalle isäpuolen kainalossa.
Bullworth on englantilaistyylinen sisäoppilaitos, joka ei sentään sijaitse helvetin suulla, mutta ei piinaavuudessa jää paljon jälkeen kiirastulesta. Joku on koko ajan tyrkkimässä, huutelemassa tai haastamassa riitaa. Oppilashierarkiassa uuden tulokkaan ainoa suunta on ylöspäin. Muut koululaiset ovat vähintään häiriintyneitä ja opettajat juoppoja, perverssejä, ruotsinlehtoreita tai muuten natseja.
Kohulla ei ollut rajoja, kun pelin alkuperäinen nimi Bully ja kuvat kaljupäisestä häiriköstä jalka koulutoverin kylkiluissa julkaistiin. Ilmainen julkisuus on tehokkainta markkinointia, vaikka möly olisi osittain tyhjästä. Canis ei nimittäin ole koulukiusaussimulaatio: Jimmy on uhri, jonka tavoitteena on selvitä kovassa ympäristössä ja näyttää kaapin paikka rääkkääjilleen.
Euroopassa kiusaajaan viittaava Bully-nimi muutettiin Canis Canem Editiksi. Se on koulun latinankielinen motto, väännös englanninkielisestä dog eat dog -sanonnasta. Kyse on oman edun tavoittelusta kavereista piittaamatta.
400 kepposta
Päällisin puolin Canis on teiniversio Grand Theft Autosta. Pelaaja suorittaa tehtäviä ja tutkimusmatkailee pikkukivaa etsien. Ero on mittakaavassa: pelialueena on sisäoppilaitos ja sen viereinen pikkukaupunki. Pienuuden vastapainoksi maailma on tarkempi ja useampi ihminen todellinen persoona. Kamerakulmakin on lähempänä pelaajaa.
Koulun oppilaat ovat jakautuneet eri ryhmiin. Hevareiden, hoppareiden, pissisten ja nörttien sijaan jako on klassista 1950-lukua: rikkaita kakaroita, nörttejä, rasviksia ja himourheilijoita. Jimmyn päämäärä on saada jokainen ryhmittymä puolelleen. Se tarkoittaa sekä palvelusten tekemistä että toimimista ryhmiä vastaan. Lätty lätisee monta kertaa, mutta yleensä Jimmy päivän päätteeksi hurmaa ryhmittymän alfanaaraan.
Kouluvuosilta tuttujen tappelu-, suojelu- ja kilpa-ajotehtävien lisäksi tehdään klassisia pojankoltiaispiloja, heitetään hajupommeja, tirkistellään tyttöjä ja kiinnitetään potkaise mua -kylttejä selkämyksiin. Viikarikliseet käydään kattavasti läpi. Välillä tempaistaan astetta rankempia jäyniä ja käydään kusemassa jalkapallojoukkueen urheilujuomiin. Eritehuumori kukoistaa, mutta ei liiaksi.
GTA:n tehtävät suoritettiin väkivaltaa kaihtamatta, meno Canisissa on astetta rauhallisempaa. Vaikka sanojen loputtua päädytään usein nyrkkihippasille, ei veri lennä eikä kukaan pääse hengestään. Mikään lastenpeli Canis ei silti ole, sillä pesismailat viuhuvat ja maassa makaava saa kenkää. Irstailu pysyy pääosin poissa, sillä viinalla ei läträtä eivätkä pojat pidä keskenään muutakaan perinteistä sisäoppilaitoskivaa.
Päivät pyörivät hauskasti koulupäivän aikataulujen ympärillä, vaikka oppitunneilla ei olekaan pakko käydä. Lintsatessa pitää olla vikkelä jaloistaan, jotta vahtimestarit eivät saa kiinni. Pakoon juoksemisen lisäksi hiiviskely ja piiloutuminen pelastavat monesta tilanteesta. Myöhään illalla on ulkonaliikkumiskielto, jota voi rikkoa. Murrosikäinen tarvitsee unta, joten punkkaan on palattava joka tapauksessa kello kahteen mennessä. Muuten lähtee taju.
En ole huomannut ilmiötä tosielämässä, mutta ainakin pelissä koulunkäynti kannattaa. Onnistuneista oppitunneista saa nimittäin uusia taitoja. Liikunnassa kehittyy paremmaksi tappelijaksi ja kuvaamataidossa oppii kaatamaan naisia. Tunnit ovat yksinkertaisia alipelejä. Kemiassa ja teknisessä työssä painellaan nappeja ohjeiden mukaan, liikunnassa pelataan polttopalloa ja kuvaamataito on kuin arcade-klassikko Qix, jossa vallataan alaa piirtämällä.
Hauskimpia ovat englannin tunnit, joilla järjestetään kuudesta kirjaimesta mahdollisimman monta eri sanaa. Koulunkäynnin ja sikailun lisäksi voi tehdä oikeita töitä, kuten leikata nurmikkoja tai toimia lehdenjakajana.
Koulu tarjoaa koulupuvun, mutta kaupoista saa menevämpiä vetimiä. Lisäksi vaatteita voi viedä muiden kaapeista. Kouluvalvojat tosin ovat perässä, jos koulupuku ei ole koulupäivän aikana päällä. Kävipä niinkin, että äidin lähettämä hirveän näköinen joululahjavillapaita sai aikaan armotonta huutelua.
Huono kasvatus
Canis Canem Editin ulkonäkö on samalla tavoin karu kuin GTA-peleissä. Hahmot ovat yksinkertaisia ja tekstuurit epätarkkoja. Niukkuutta peitetään sumennusefektillä, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Vaikka ruudunpäivitys hidastelee välillä, vanhanaikaisuudesta huolimatta hyvä suunnittelu ja hauskan näköiset tyypit pelastavat paljon.
Kuten kriminaalien isoveljienkin, myös Canisin juoni on toimiva ja sitä kuljettavat välianimaatiot huippuluokkaa. Näyttelijöiden jutustelut pursuavat nokkelia populäärikulttuurista ammennettuja pikkuvitsejä. Kieli on tiukasti poskella ja hahmot ovat kunnon karikatyyrejä. Jimmy tuntuu olevan ainoa täysjärkinen. Loppupelissä hahmon täydellinen viileys käy jo häiritsemään, sillä lapsesta olisi voitu tehdä lapsi, eikä nuorempaa ja kalpeampaa versiota San Andreaksen Carl Johnsonista.
Tappelut toimivat hyvin, vaikka vastustajia olisi kerralla monta. Kohteeseen pystyy lukittumaan ja käytössä on erilaisia liikeyhdistelmiä. Myös kättä pitempää voi käyttää, ampua ritsalla tai heitellä hajupommeja ja marmorikuulia vastustajien jalkoihin. Vaikeutta olisi voinut olla vähän enemmän, sillä Jimmy vetää lättyyn helposti ketä tahansa.
Kokonaisuudessaan ohjaus on tuttua GTA:ta: paljon nappeja ja riittävän tottelevainen tuntuma, mutta ei loisteliasta tarkkuutta. Ritsoilla ampumista ei ole paljon, joten GTA:n sähläystähtäyssysteemi ei häiritse. Nopeampina kulkuvälineinä toimivat polkupyörät ja skeittilaudat tottelevat ohjausta muuten hyvin, mutta ruudunpäivitysongelmat vievät tarkkuutta. Autonkaappaustakin piti tietysti kokeilla, mutta ajoneuvon luvaton haltuunotto ei koululaispelissä onnistu.
Canis osoittaa, että GTA-konsepti taipuu hyvin muuhunkin kuin gangsteriympyröihin ja ultraväkivaltaan. Rockstar Vancouver on päässyt lähelle GTA:t tehneen Rockstar Northin tasoa. Näkyy tosin selvästi, että peli on tehty tutuilla työkaluilla, sillä teknistä kehitystä GTA:sta ei juuri ole.
Canis on melko lyhyt, sillä juonitehtävien läpäisemiseen menee reilu kymmenen tuntia. Tehtävät ovat helppoja ja ideana rento hauskanpito, eivät tiukat haasteet. Lisätehtävien ja haasteiden suorittamiseen, paikkojen tutkimiseen sekä tavaroiden etsimiseen tulee helposti käytettyä enemmän aikaa, sillä maailma ja sen hahmot ovat palkitsevan hauskoja.
87
