Jokaisen Grand Theft Auto -sankarin juuret löytyvät terveistä, kasvattavista vuosista inspiroivassa ja ystävällisessä kouluympäristössä.
Siitä ei ole tietoa, suuntaako Jimmy Hopkins Liberty Cityn valoihin taivallettuaan opintien loppuun, mutta koulunsa hän aloittaa Bullworthin akatemiassa, valtakunnan surkeimmassa yksityiskoulussa. Bullworth ei PISA-tutkimusten kärjessä komeile, sen käytävillä kamppailevat kiusaajien, nörttien, urheilijoiden, rikkaiden pystynokkien ja nahkatakeissa viihtyvien rasvatukkien klikit.
Vaikeista oloista tuleva Jimmy on nuori kapinallinen eikä sopeutuja, mutta kun uusista Bullworthin tovereista ensimmäinen tuntuu turhan vainoharhaiselta ja suuruudenhullulta ja toinen vain nössöltä, on selvää, että suhteita pitää pian alkaa hioa moneen suuntaan.
Bullyn tarina etenee Grand Theft Autojen tapaan melko vapaissa raameissa. Koulupäivän ollessa käynnissä on syytä suunnata minipeleillä toteutetuille oppitunneille, tai sitten vältellä lintsareita etsiviä prefektejä, jotka raahaavat tunnille vaikka väkisin. Koulupäivän jälkeisen ajan voi käyttää haluamallaan tavalla. Kun alkuvaiheen jälkeen Bullworthin portit aukeavat ja ympäröivään kaupunkiin pääsee vapaasti temmeltämään paikallisia Reinikaisia varoen, tekemistä riittää. Aika etenee Bullworthissa nopeaan tahtiin eikä yötä myöten voi rellestää, vaan majapaikkaan pitää päästä ennen lepakkovuoroa.
GTA-mittapuulla Bullworth ja sitä ympäröivä pikkukaupunki eivät ole kovin laaja ympäristö, mutta nimenomaan tähän aihepiiriin sopii pienempi, vähän tarkemmalla otteella luotu ympäristö. Jimmy ei ole rekalla paikasta toiseen suhistava kriminaali, vaan tyylikkäästi rullalaudalla tai vaikka BMX-pyörällä ympäri raittia riehuva nuori toivo.
Pelin nimestä huolimatta Jimmy ei ole koulukiusaaja, vaan enemmänkin kovapäinen kaveri, joka ei epäröi puolustaa itseään ja ystäviään nyrkein, jos tarve niin vaatii. Bullyn tappelusysteemi on yksinkertainen ja pikkuhiljaa Jimmy oppii uusia kikkoja niin liikuntatunnilta kuin kulmakunnan tovereilta. Tarpeen tullen voi tarttua kättäpitempään pesismailan tai heiteltävän irtotavaran muodossa, tai häiriköidä matkan päästä ritsalla tai kemian taidoilla tehtävillä pommeilla. Kaikki kanssakäynti ei onneksi ole kuitenkaan epäystävällistä – pitäähän sitä joskus koulun somia tyttäriäkin riiata.
Opetuksen uudet tuulet
Pelillisesti Scholarship Edition on melkein sama kuin pari vuotta sitten PlayStation 2:lle ilmestynyt senioriversionsa (Pelit 12/2006, 87 pistettä). Suurimpana uudistuksena törmää Bullworthin uudistuneeseen kurssitarjontaan: matematiikan tunnilla ratkotaan nopeasti pieniä päässälaskuja, musiikintunti toimii rytmipelien tapaan, maantiedossa pidetään kunnon karttasulkeiset ja ehkä hauskimmassa eli biologiassa tutkitaan eläinfysiologiaa skalpellin kera. Harmillisesti uusien tuntien läpäisystä saatavat palkkiot ovat aika turhia. Siinä missä vanhan pelin oppitunneista sai ihan suoraa pelillistä hyötyä, tyytyvät uudet lähinnä vain avaamaan uusia asusteita.
Muut uudistukset jäävät laihoiksi. Uusia tehtäviä on tarjolla vajaa kymmenen, hahmoja on muutama, ja luonnollisesti Xboxin versioon on lisätty ah niin koukuttavat achievementit. Eli ei siis mitään sellaista, minkä takia koulunsa PlayStationilla käyneen kannattaisi harkita vuosikurssin tuplaamista. Kahden pelaajan minipelit varsinaisen tarinan ulkopuolella tuntuvat melkoisen merkityksettömältä lisältä.
Bullyn laadukkuus tarinan puolella ei ole parissa vuodessa kadonnut mihinkään. Rockstar on aina osannut hahmosuunnittelun erinomaisesti, ja sisäoppilaitosasetelmasta ryhmittymineen ja kliseineen otetaan irti oikeasti hauskaa huumoria. Puoliavoin GTA-hiekkalaatikko toimii hienosti: halutessaan saa vipeltää omaan tahtiinsa minitehtäviä suorittaen ja vaikkapa ympäri akatemiaa ja kaupunkia siroteltuja keräiltäviä etsien, tai sitten vain viedä juonta eteenpäin. Koskaan ei ole hukassa, aina löytyy taivaanrannasta porkkana, jota lähteä tavoittelemaan.
Kuvaamataidosta tyydyttävä
Xbox 360:n julkaisu on saanut kasvojenkohotuksen vanhaan PS2-versioon verrattuna, mutta silti Bullyn ikä näkyy jo, eikä vertoja vedetä uusien konsolien kauneimmille peleille. Grafiikoista ei kuitenkaan oikeasti ongelmaa saa, ellei niistä väen vängällä vaikka Assassin’s Creedin pelaamisen jälkeen sellaista itselleen ala tehdä. En vaan itse kykene kovin suurta haloota nostamaan hieman vanhahtavasta ulkoasusta: se on toimivaa, jos ei nyt silmiähivelevää jälkeä.
Täysin ongelmaton ei käännös uusille konsoleille kuitenkaan ole. Grafiikoissa esiintyy välillä pientä, muttei hirveän häiritsevää tekstuurien särinän kaltaista bugailua, ja jotkut pelaajat ovat valittaneet toimivuusongelmista, joita on kuitenkin patcheilla paikkailtu jo julkaisun jälkeen. Etenkin uusien minipelien kohdalla tuntuu hieman, että käännöksen tekijöillä on Xboxia enemmän mielessä ollut Wii, ja olisikin mielenkiintoista tietää, miten toimiva kontrollisysteemi on toteutettu Wiimotella. Palataan siihen tarvittaessa myöhemmin.
Bully puolustaa paikkaansa uudella konsolisukupolvella nyrkit pystyssä ja tuumaakaan periksi antamatta. Valituksista huolimatta Bullyn vahvuudet ovat nimenomaan huumorissa ja erinomaisessa hahmosuunnittelussa. Koulunkäynti Bullworthissa on yksinkertaisesti viihdyttävää touhua, niin isommissa erissä kuin pienissä pätkissäkin.
85
