Burnout 2: Point of Impact (PS2) – Pökköä pesään

Ensimmäisen Burnout-kaahauksen pointti oli huimaava hurjastelu keskellä liikennettä, jatko-osa lisää nitroa myllyyn. Poskettomat tilannenopeudet kuivattavat silmät ja kiristävät refleksit äärirajoille.

Tajuton vauhti on Burnout-ajopelin kantava voima. Liikenteen seassa puikkelehtivat tehokkaat kaarat jättävät fiiliksessä jopa Wipeoutin rakettikelkat hopeasijalle. Rakkineiden huippunopeus nousee 160 mailin kieppeille ja meno myös tuntuu siltä. Ruuhkaisen kaupunkikeskuksen läpi syöksytään sydän kurkussa ja henkeä pidätellen.

Ärjyjen mobiilien ajomallinnus lainataan arcade-kaahailuista. Rennon huoleton ohjaustuntuma viimeistellään fantasian puolelle suhahtavien renkaiden jämäkällä pidolla. Komeat nelipyöräluisut ja nopeat käännökset pysyvät pomminvarmasti hanskassa lyhyen treenin jälkeen, sillä johdonmukaisen fysiikan myötä kuski voi keskittyä rauhassa refleksien varassa kaahaamiseen. Kaarat tottelevat nöyrästi sekä padia että rattia.

Criterionin käyttämä Renderware-rajapinta näyttää jälleen mistä turbo ruikkii. Yksityiskohtaiset, värikkäät ja tyylikkäät maisemat rullaavat huimaa haipakkaa pehmeästi ja nykimättä. Näkyvyyttä piisaa kilometrikaupalla ja tyhjästä esiin putkahtavia kohteita ei huomaa lainkaan. Kunnon telkkarin omistajien itsetuntoa hivelee varmasti tuki laajakuvalle ja 60 hertsin näytölle.

Adrenaliinitrippi

Kilpailun perusidea on lajityypille ominaisesti yksinkertainen: Neljä kajahtanutta kuskia koettaa selviytyä ensimmäisenä maaliin. Laittomat kilpailut käydään tavallisilla maanteillä ja kaupungeissa, jolloin normaaliin tahtiin soljuva siviililiikenne aiheuttaa rämäpäisiä kanssakilpailijoita enemmän päänvaivaa. Sijoitukset ratkotaan vilkkaissa risteyksissä, joissa poikkisuuntainen liikenne ja valoissa nököttävät autot väistetään vain raudanlujilla reflekseillä. Jotta jonkinlainen opiskelun mahdollisuus säilyisi, liikenne noudattaa samaa kaavaa jokaisessa kilpailussa.

Autosuunnistus ei kuulu taitovaatimuksiin, sillä risteyspaikoista avataan vain oikea suunta. Väärät reitit suljetaan räikeiden nuoli- ja ruksisymbolien merkkaamilla voimakentillä. Ratkaisu ei ole realistinen, mutta sujuvan kaahaamisen kannalta välttämätön. Vinhasti virtaavan asfaltin seuraaminen vaatii kuskin herkeämättömän huomion ja suunnistamiseen ei jää aikaa. Voimakentät eivät koske siviiliautoja, joten tietty todenmukaisuus ja yllätyksellisyys säilyy.

Menoa siivitetään entisestään Burnout-turbolla. Vaaralliset temput, kuten luisut, hypyt, läheltä piti -ohitukset ja vastaantulijoiden kaistalla seilaaminen nostavat turbomittarin palkkia. Kun maaginen turbotankki on täynnä, rakettinesteen voi pumpata auton moottoriin. Nopeuden nousua siivittää hulvaton efekti, jossa näkökenttä sumenee ja kameran linssi liukuu taaksepäin. Hillitön tunnelma viimeistellään näppärästi: moottorin ulvonta vaimenee ja jytäpopin volyymi nousee.

Kun reilusti yli kahdensadan kilometrin tuntivauhti ja risteykset lätkäistään samaan yhtälöön, kolarit ovat väistämättömiä. Kova kontakti murskaa auton romuksi ja liikennesolmussa pienikin kolaus eskaloituu ketjukolariksi. Tilanteen vatvominen toimii kämmin rehtinä rangaistuksena, sillä peltiromun kieriessä muita kilpailijoita ei päästetä toivottoman kauas karkuun. Ilmiselvissä kuolonkolareissakin kilpuri ilmaantuu hidastusten jälkeen ehjänä baanalle.

Kahtasataa oikeaan

Erinomainen ratasuunnittelu korjaa ykkösosan selkeimmän ongelman eli kaupunkien lukuisat sokkoristeykset. Burnout 2 näyttää vaarallisen poikkisuunnan liikenteen kaukaa ja selvästi. Monipuoliset radat sijoittuvat moottoriteille, vuoristoon, kaupunkiin ja kapeille rantateille. Väylillä on runsaasti leveitä suoria, kapeita koukeroita, mäkiä ja hyppyreitä.

Baanat jakavat tiettyjä osuuksia, joten kierroksen kuluessa kolutaan monenlaisia maisemia. Pisimmät radat kestävät täydellä höyryllä noin kolme minuuttia per rundi. Tavallisten kierroskisojen ohella ajetaan myös rallityyppisiä pikataipaleita.

Asfalttia rullataan pääosin erilaisissa mestaruussarjoissa, mutta yksittäiset kisat ja aika-ajot täydentävät vakiovalikoiman. Burnoutin erikoisuus on lyhytikäinen crash-moodi, jossa höyrähtänyt kuski koettaa tehdä mahdollisimman kallista vahinkoa yhdellä kolarilla. Rysähdyksen jälkeen tapahtumia seurataan mehevillä hidastuksilla.

Peruskaavaa rikotaan myös pursuit-kisoilla, joissa paahdetaan kaaharin imussa poliisiautolla. Hurjastelija luovuttaa leikin muutaman kolhun jälkeen. Jaetun ruudun kaksinpeli puolittaa ruudunpäivityksen sumulla suttaamisen sijaan.

Kaikki nätit rakkineet ovat Criterionin keksimiä fantasiakaaroja, joilla tosin on selkeät vastineet todellisuudessa. Kauppakasseista ja citymaastureista alkava kaarti päättyy urheilu- ja muskeliautoihin. Kiinnostavaan bonusvalikoimaan mahtuvat hotrod, jenkkiletukka, gangsteribiili 30-luvulta ja Nascar-auto. Masiinojen ominaisuudet vaihtelevat tutuilla huippunopeus-, kiihtyvyys- ja pitoakseleilla.

Burnoutin mahtava ajofiilis on vertaansa vailla. Meininki on yhtä huikeaa adrenaliiniryöppyä alusta loppuun. Pituus jää touhun ainoaksi maininnan arvoiseksi puutteeksi, sillä padia ei malta laskea hyppysistään ennen kuin homma on pulkassa ja siihen menee noin viikko. Burnout 2: Point of Impact kuuluu jokaisen kaahailufanin yleissivistykseen.

91