Burnout-sarjan kaksi ensimmäistä osaa eivät kolahtaneet minuun, mutta kolmososa rysähti. Kovaa, äänekkäästi ja pikauusinnassa hidastettuna.
Burnoutissa paahdetaan katukisoissa muun liikenteen seassa vastaantulijoita väistellen ja kilpakumppaneita torpaten. Ajolinjat eivät ole formulamaisen kliinisiä, vaan mutkissa heitetään perä luisuun. Kun kaara rysähtää kahva edellä rekannuppiin, kolari vain naurattaa. Pikahidastuksessa auton volttisarjaa voi itse hienosäätää, ja peli tilastoi autonromun tekemät piruetit.
Pelirunkona toimii maailmankiertue, jonka pelimuodoissa on runsaasti vaihtelua. Peruskisassa ajetaan voitosta, pudotuspelissä joka kierroksen viimeinen kuski poistetaan, ja raivossa pitää tuhota mahdollisimman monta vastustajaa ennen kuin aika tai oman kaaran kunto loppuu. Jokainen onnistuminen avaa uusia ratoja, autoja ja pelimuotoja, joten Burnout tuntuu menevän joka kerralla hieman eteenpäin. Pikkuharmina palkintotahti hiipuu maailmankiertueen puolivälissä, jolloin esimerkiksi uusiin autoihin vaadittavat pistemäärät nousevat jyrkästi.
Burnoutin vanhoja peli-ideoita on jalostettu kolmososassa, ja esimerkiksi kolarointi on muuttunut bonuskiekkojen ansiosta tuuripelistä peltipuzzleksi. Risteyksessä lennätetään auto hyppyristä rahabonukseen, ja ohjataan katolleen rysähtävä kaara bensarekkaan, joka räjähtäessään muuttaa ketjukolarin tulimereksi. Kimppapelissä voi jopa tehdä jäynää viimeisellä pelivuorolla. Jos vieruskaveri on kolaroinut ennätystuloksen, voi pelin voittaa osumalla vaihtokiekkoon, jolloin oma nollatulos siirtyy kaverille ja huippupisteet itselle.
Nettipeli ei ole niin hauskaa kuin voisi kuvitella. Risteyksiin rysäyttely on huomattavasti huvittavampaa samalla sohvalla, jossa voi kommentoida erinomaisuuttaan vieruskaverille. Netissä ainoastaan takedown jaksaa viihdyttää pidemmissä sessioissa. Ideana on, että puolet porukasta yrittää päästä maaliviivan yli ja perässä tulijat koittavat torpata pakenijat. Kerrankin pelimuoto, jota ei voi peeloilulla pilata.
PS2-versio vetää vertoja Xbox-kilpailijalle, mutta ostaisin silti himppasen nätimmän ja vikkelämmin pyörivän Xbox-mallin. Eroa en nähnyt eri versioilla perä perään pelaamalla, vaan vain EA:n markkinointitilaisuudessa, jossa Xbox- ja PS2-versiot seisoivat metrin päässä toisistaan.
92
