Burnout Revenge (Xbox 360) – Tiehävittäjä

Kaahauspeli Burnout Revengen henki vastaa suurvallan ulkopolitiikkaa. Koetut vääryydet kostetaan korkojen kera ja mieluiten ennakkoon.

Burnout Revengen koukku on suoraviivainen kaahaus, jossa kaupungin kaduilla riehutaan hengästyttävää tahtia. Tielle osuvat kilpailijat, siviililiikenne ja irtoroina roskalaatikoista mellakka-aitoihin rysäytetään sivuun. Väistää ei tarvitse kuin itseään isompia.

Kisoissa ei pärjää, jos yrittää ajaa nopeinta ajolinjaa, sillä vain nitro pohjassa paahtamalla pysyy ykkösenä. Menoa vauhdittavaa boostia saa paitsi sladittamalla kurveissa myös ajamalla vastaantulevien kaistalla, mutta vasta siviileitä tieltä kilkkaamalla ja kanssakilpailijoita esteisiin tönimällä nitro hulahtaa kunnolla tankkiin.

Sikailu on kaikkia pelimuotoja yhdistävä tekijä, mutta muuten menossa riittää kivasti vaihtelua. Peruskisassa ajetaan rata mahdollisimman nopeasti joko aikaa tai muita vastaan, eliminaattorissa viimeinen kuski poistetaan, liikenneraivossa romutetaan mahdollisimman monta vastustajaa tai kadunmiestä ennen kuin aika loppuu. Kolaripelissä rysäytetään keskelle ruuhkaristeystä aikapommilla terästetyllä autolla ja yritetään aiheuttaa mahdollisimman kallis ketjukolari.

Kunnon kuskit

Yksinpelin läpäisee pöristellen, mutta fantasiat ajotaidoista karisevat Livessä. White Mountainilla kiihdytin kärjessä hyppyrisarjaan, kunnes takaa tullut skotti kolautti kaarani kerrostalon seinään ja pudottautui itse lukkojarrutuksella katutasoon. Radat eivät ole erityisen vaativia, joten moninpelissä ajetaan tiiviissä nipussa eikä yhden tyriessä takaa tuleville jää tilaa väistää. Loput kisaajat rysäyttivät tiellä pyörivään autonraatooni, ja kuuntelin korvat punaisena haukkuja sikailijan kurvatessa helppoon voittoon.

Pelimuodot ovat netissä samat kuin yksinpelissä, mutta muunnelmia on pari. Tieraivosta on pelattavissa myös joukkueväännös, jossa puolet kilpailijoista yrittää päästä maaliin loppujen jahdatessa heitä. Kolaripeli ei toimi netissä aivan yhtä hyvin kuin kimppapelinä samalla koneella, sillä kisaa edeltävää risteyksen esittelyä ei Livessä näytetä, vaan kenttä pitää tunnistaa pelkän nimen perusteella. Kolarikenttiä on viitisenkymmentä, joten pelimuoto muuttuu netissä vaativaksi muistipeliksi, jossa pitää muistaa risteyksen paras ajolinja ja ajoitus ulkoa. Livessä pelaaminen ei vaadi yksinpelin tahkoamista, sillä kaikki autot, radat ja pelimuodot ovat netissä automaattisesti auki.

Moninpelisuoritusten perusteella pidetään maailmanlistaa parhaasta Burnout-kuskista. Rankingia ei unohdeta valikoiden kätköihin, vaan lähtöviivalla parhaiten sijoittunut pelaaja esitellään, jotta kaikki kisaajat varmasti tietävät ketä kuuluu torpata. Se kuuluu pelin henkeen, sillä Burnout kirjaa kilpailijoiden välisen koiruuden, suomeksi biiffin. Livessä pääsee liittymään joko mieleiseen pelimuotoon, kavereiden seuraan tai sellaiseen peliin, jossa kurvailee mahdollisimman lähellä omaa tasoa olevia kuskeja. Ranking nousee sitä nopeammin mitä parempia pelaajia pystyy peittoamaan.

Vaara vaani varjoissa

Grafiikoista näkee, että peli on Xboxin ja PS2:n peruja, sillä tavallisella televisiolla päästään vain perushienolle tasolle. Teräväpiirtotelevisiolla menoa kehtaa esitellä jo muillekin, sillä peli pyörii moitteettoman sujuvasti ja kisan tuoksinassa naarmuuntuneet kaarat ovat komeita. Aivan kuten alkuperäisversioissa, myös Xbox 360:llä osa radoista näyttää turhan tummilta eikä hirveässä vauhdissa kaikkea ehdi erottaa varjoista. Ongelma ei ole onneksi iso, sillä vaarapaikkoja osaa seuraavalla kerralla varoa. Ääniraita on onnistunut tekno- ja punk-kokoelma, jossa sinivalkoisia säveliä edustaa Lordin sijasta The Rasmus. Suomi-edustus ei edes jää yhteen bändiin vaan koko pelin saa suomenkieliseksi. Toisin kuin aikaisemmissa osissa, suomi-vaihtoehdon rinnalla on valittavissa on myös englanti.

Yksinpelissä etenemiseen riittää viimeinen mitalisija joka kisassa, mikä onnistuu lähes aina ensimmäisellä yrityksellä. Revenge on vaikeustasoltaan sarjan köykäisin peli. Jouduin yrittämään useamman kerran vain parissa kolaritehtävässä, ja vasta puolivälin jälkeen piti hetkittäin keskittyä, vaikka ajotaidoiltani olen keskitasoa. Haastetta saa, jos yrittää saada kultamitalin jokaisessa tehtävässä.

Burnout Revengessä on ainoastaan yksi merkittävä ongelma: edellinen osa Burnout Takedown oli kokonaisuutena parempi. Kolmosversio ei ole Xbox 360:llä ostovaihtoehto eikä Revenge-käännös ole samanlainen keskenkutoinen kompromissi kuten EA:n ensi-iskupelit Xbox 360:lle olivat. Kaahauspeli on selkeästi koneensa kärkikaartia, joten ykkössija ei johdu kilpailun puutteesta. Burnout Revenge on nautittavaa suoraviivaista mättöä, varsinkin ja etenkin Livessä.

90