Squaren Bushido Blade on miekkailusimulaatio, joka edustaa alansa terävintä kärkeä. Ainakin siksi, ettei kilpailua juuri ole. Lisäksi Bushido Blade on erilainen taistelupeli.
Bushido Bladessa tarkoitus on tappaa vastustaja lyömällä tätä teräväksi hiotulla metallikepillä. Jos vastustaja saa oman keppinsä eteen, hän välttyy vammoilta. Näin yksinkertaista on niin sanottu "miekkailu". Mutta mikä tekee Bushido Bladesta erilaisen verrattuna kaikkiin muihin miekkailupeleihin (siis Soul Bladeen)?
Ero on Bushido Bladen pyrkimys realismiin. Mitään energiamittaria ei ole, ja kamppailu voi päättyä yhteen ainoaan tappavaan iskuun. Osumat käsiin ja jalkoihin haavoittavat, kunnes raaja on käyttökelvoton, ja taistelijaparka pahimmillaan raahautuu pitkin areenan hiekkaa tai kierii karkuun.
Pelin kuusi hahmoa opiskelevat salaisessa salamurhaajakoulussa, ja yksinpelin tarina on jokseenkin se, että pelaajan valitsema hahmo ottaa pitkät ja käy läpi yllättävän lyhyen sarjan taisteluita.
Mielenkiintoisen säväyksen peliin antaa bushidon, japanilaisen soturin kunniakäsityksen insertointi peliin. Pitää tapella reilusti, ei saa lyödä selkään tai aseetonta vastustajaa, eikä heittää hiekkaa silmiin. Jos toimii kuten rehti suomalainen maassa makaavaa potkiva, ääliö laumakiusaaja vaistonvaraisesti tekee, peli katkeaa kuin katanalla leikattuna.
Varo katana!
Valittavana on kuusi hahmoa, kolme kumpaakin sukupuolta, ja kunkin käteen voi istuttaa yhden kuudesta aseesta. Japanin klassikoista tarjolla on katana, klassinen samuraimiekka. Nodatchi on pitempi miekka ja naginata vastaa lähinnä hilparia, eli pitkän varren päässä on terä. Länsimaisia aseita ovat lyömämiekka, pitkämiekka, sapeli ja säilä. Teräaseiden vastustajille Bushido Blade tarjoaa moukarin. Osa aseista on kevyitä, nopeasti heiluteltavia lähitaisteluaseita, osa pitkälle ulottuvia, mutta hitaasti käsiteltäviä aseita. Esimerkiksi moukarissa on voimaa, mutta lyöpä ohi, niin vikkelä vastustaja tuikkii säilällä silmään.
Kontrollit ovat miellyttävän yksinkertaiset. Käytössä olevat liikkeet vaihtuvat niin hahmon kuin aseen myötä, mutta periaate on sama. Nappuloista yksi on varattu puolustukselle, loput suuntavat terän matkalle kohti ylä- keski- tai alavartaloa. Muuttamalla hahmonsa painopistettä eli siirtämällä miekan ylös, keskelle tai alas, vaihtuvat iskutkin. Aseen heiluttelun lisäksi hahmo osaa juosta (ja silpaista lennossa), heittää hiekkaa vastustajan naamalle taikka käyttää hihaan kätkettyä kakkosasettaan, esimerkiksi heittää tikarin. Hahmojen fyysiset ominaisuudet ovat erilaisia, voimakas mies heiluttaa lyömämiekkaa ihan eri malliin kuin heikompi poikanen.
En voi sanoa että kokemusta asiasta olisi, mutta Bushido Blade tuntuu miekkailulta. Rivakan nappien painelun asemasta hallitsee oikea ajoitus: vastustajaa kytätään, ja aukkopaikan löytyessä terät välähtelevät. Touhu näyttää harvinaisen oikealta. Oma huvinsa on siinäkin, kun rikkihakatut taistelijat pystyvät enää ryömimään maata pitkin ja veltosti sohimaan toisiaan. Riemu on rajaton, kun maassa täysin ryytynyt taistelija teilaa viimeisillä voimillaan voitonvarmana kukkoilevan vastustajansa.
Kentät eivät ole rajattuja areenoita, ja esimerkiksi tarinamoodissa pelaaja voi kuulemma aloittaa juoksemisen ensimmäisestä ruudusta ja lopettaa viimeiseen. Kentissä on kivoja jippoja, kuten katkeavia (ja mystisesti jäljettömin katoavia) bambuja, liplattavia laineita ja vettä, jossa taistelijoiden on kiva molskia ja huitoa. Korkeuseroja ja esteitä voi yrittää käyttää taktisesti hyväkseen. Esimerkiksi pitkällä miekalla on vaikea tapella ahtaissa paikoissa, kun iskut kilahtavat seiniin.
Kaksinpelinä Bushido Blade on silkkaa rautaa, vaikka nappeja satunnaisperiaatteella hakkaava amatööri voikin tempaista kertaiskulla Bushido Bladen Suurmestarin matalaksi. Itseäni miellyttää pelin verkkainen tempo moniin hyperaktiivisiin nappulanhakkauseepoksiin verrattuna. Peli toimii jopa tilanteissa, joissa ulkoiset tekijät ovat heikentäneet niin reaktionopeutta kuin aistien toimivuutta.
Kamppailun kauneus
Graafisesti Bushido Blade on näyttävä. Taistelijat on animoitu aina vaatteita ja niiden liehumista myöten todella hyvin. Musiikkia ei juuri ole, vaan kenpä karski soturi muuta haluaa kuullakaan kuin teräksen iskua teräkseen, ja ruumiin lopsahtamista maahan. Tarjolla on myös tila, joissa taistelu näkyy soturin pääkopasta käsin, mutta se on lähinnä kuriositeetti.
Muuten realistisessa otteessa on yksi häiritsevä puute. Miekan viiltäessä lihaa ilmoille toki tursahtaa kelpo roiske, mutta vain silloin kun pelaaja lopullisesti heittää lusichan nurkkaan. Mutta vaikka isku kuinka osuisi voimalla ja kohtisuorassa oikeaan paikkaan, pää (jalka, käsi) pysyy kiinni eikä lähde irkipoikki. Eikä irtoa Bushido Blade 2:ssakaan.
Yksinpelinä Bushido Blade on vähän vaatimaton, niin kuin taistelupelit yleensäkin, mutta kaksinpelinä menevää huvia. Tämä on taistelupeli pelaajille, jotka eivät normaalisti taistelupelejä edes siedä.
84
