Oletko kyllästynyt iänikuisiin autopeleihin ja doomeihin?
Haluatko kokeilla jotain uutta? Bust A Groove on tarkoitettu juuri sinulle!
Kumpuaa pelintekijöitten päistä erikoisiakin ideoita: mukaillaan taistelupeli jokseenkin tunnistamattomaksi, ja hop! Tanssin taika valtaa olohuoneet.
Synnyinmaassaan Japanissa Bust A Groove tunnetaan nimellä Bust A Move, mutta kun peli ei ole mitään sukua pienille kuplia syökseville lohikäärmeille, täkäläisiä markkinoita varten nimi muutettiin.
Saanko luvan?
Läheinen sukulaisuussuhde Parappa The Rapperiin on ilmeinen. Bust A Groovessa pelaaja nauttii tanssin kiihkeästä sykkeestä ja ohjastaa valitsemaansa tanssijaa läpi osakilpailujen. Vastustaja vaihtuu jokaiseen kilpailuun, samoin musiikkikappale. Kuvaruudussa näkyvän opastinpalkin välkkeen tahtiin nakutellaan ohjaimeen vaadittavat näppäinyhdistelmät eikä summittainen harominen riitä. Painallusten on osuttava kohdalleen rytmin mukaan tai tanssityttönen jää jököttämään paikalleen kuin paraskin seinäkukkanen.
Tavoitteena on mahdollisimman monen peräkkäisen askelsarjan (lue: näppäinyhdistelmän) onnistunut läpivienti, jolloin taitomittari kiitää pikajunan lailla punaiselle huippuosaamisen alueelle. Toistuvat hudit taas verottavat osaamista ja taitomittari alkaa ikävästi vilkuttaa noviisinvihreää. Taistelupelien malliin tietyt askelsarjat mätkäisevät vastustajan niskaan supermällin, mutta eivät suinkaan mitään brutaalia kämmenensivallusta, ehei! Miltä maistuisi esimerkiksi tuplaburger kaikilla mausteilla suoraan taivaasta tai tyrmäävä suudelma, joka imaisee taitomittarisi kuiviin?
Tanssitaitojaan voi esitellä kolmella eri vaikeustasolla. Helpoin vaihtoehto on juuri sitä ja vie kohtuullisen tuntimäärän jälkeen illan viimeiseen valssiin pomon kanssa. Tuolloin jytällys käydään ulkotiloissa, pilvenpiirtäjän katolla, ja kameramies pääsee näyttämään omat kuvionsa huiman zoomailun jalossa taidossa.
Nyt nykii
Musiikki on riittävän vaihtelevaa, joskaan ei aiheuta halua vaatia lähimmästä levykaupasta Bust A Grooven soundtrackia oman levykokoelman lisukkeeksi. Diskon ja miedon teknon variaatiot ovat valttia. Välillä olisin mieluusti kokeillut kunnon pogousta tai edes aggressiivisempaa teknoa keskitien versioitten sijasta. Kiusallista oli musiikin ajoittainen pätkiminen, joka meinasi väen väkisin saattaa askelkuviot väärään rytmiin. Toivottavasti tämä kuitenkin johtui eläkeikäisestä pelikoneesta eikä ohjelmoinnin huonoudesta.
Tanssitettavat noudattavat ulkonäöltään tuttua japanilaista makua. Samanlaisia suloisia ja söpöisiä hahmoja isoine silmineen näkee runsain mitoin myös manga-sarjakuvissa. Vaihtoehtoja kaipaaville on kuitenkin tarjolla ihmeellinen töpselikärsä kaasunaamareineen, siamilaiset ufokaksoset ja perussuomalainen vatsakas mieshahmo.
Tanssi luistaa milloin luonnon helmassa beach partyn malliin, milloin hienoissa ja arvokkaissa ball roomeissa kannat kopisten. Töpselikärsä joraa kellarissa ja suomimies hampurilaisbaarissa. Tekninen toteutus on riittävää eikä peli muutoinkaan nouse tai kaadu grafiikan tasoon. Tanssijat liikkuvat sulavasti läpi huimimpienkin askelsarjojen, ilman kuvioihin kuulumatonta nykimistä.
Mutta nappaako?
Pelattavaa ei riitä yhdelle ihmiselle viikkokausiksi ja tokkopa kahdenkaan pelaajan kaksintanssi-vaihtoehto tuo lisää ikää muutamaa pelikertaa enemmän. Uutuudenviehätyskin loppuu aikanaan. Silti ilmiselvästä välipalatunnelmasta huolimatta pelistä jää mukavat muistot. Kovin montaa peliä en ole samaan malliin nitkutellut ja nytkytellyt sohvan reunalla _ pakkoliikkeet nimittäin siivittävät sujuvammin seuraavaan vaiheeseen. Ja eihän peli voi olla aivan mitätön, jos sitä muistellessa nousee hilpeä hymy huulille! Miten ihmeessä näin simppeli peli voikin olla näin hauska?
Japanilaisia pelaajia tanssi ainakin tuntuu miellyttävän, sillä uusia vastaavia huvituksia on jo tarjolla. Konamin uusi kolikkopeli Dance Dance Revolution antaa mahdollisuuden päästä todella hikiseen tunnelmaan, sillä peliohjain on lattialle lätkäisty ruudukko, jonka päällä hyppelehditään säädetyssä järjestyksessä.
70
