Buzz Aldrin's Race Into Space – Kilpaa kuuhun

Ihmisen ensimmäiset sanat hänen astuessaan kuun pinnalle olivat: "Ei se olekaan juustoa!" (Ihan totta!). Vasta sitten Neil Armstrong lausahti huolella sorvatun lauseen: "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta jättiharppaus ihmiskunnalle". Kiitos Interplayn, nyt on sinusta kiinni, lausutaanko se englanniksi vaiko venäjäksi.

Kun jumalattomien kommunistien Sputnik vuonna -57 ilmestyi maapallon kiertoradalle, niin kutsuttu vapaa maailma sai hirveän shokin. Tästä sai alkunsa mahtava avaruuskilpailu, joka kulminoitui vuonna -69 miehitettyyn avaruuslentoon kuun pinnalle. Sen jälkeen avaruusohjelmien rahoitus onkin ollut vähän niin ja näin, mitä kirotaan viimeistään siinä vaiheessa kun maapallo alkaa olla ikävä paikka asua ja pois pitäisi päästä. Siinä parinkymmenen vuoden päästä. Pitäkää hauskaa.

Buzz Aldrin's Race Into Space alkaa keväällä 1957 ja pelaajalla on aikaa aina vuoden -75 syksyyn asti saada miehitetty lento kuun pinnalle.

Pelaajaparka nousee johtamaan Yhdysvaltain tai Neuvostoliiton avaruusohjelmaa. Miellyttävien kokopäiväisten p****njauhantapalaverien ja tehtävädelegoinnin asemesta pelaaja joutuu käärimään hihansa ja todella johtamaan koko projektia, mikä tekeekin Buzz Aldrinista fantasiapelin.

Johtajan kova osa

Vuosi jakautuu kevät- ja syyskauteen. Keväällä kassaan kilisee koko vuoden määrärahat, ja summan suuruus riippuu aika paljon siitä, miten hyvin ohjelma etenee. Mitä pelaaja tekee, selvinnee johtaja Nirvin puolivuotisraportista.

Ensin hän lukee uutiset. Päärakettisuunnittelijan sydän paukahti rikki, joten tutkimus kärsii. Yksi astronautti on päättänyt pyrkiä politiikkaan ja kaksi pitää muuten vaan lomaa. Voihan per...

Sitten töihin. Ensimmäiseksi urhea johtajamme suunnittelee seuraavan kauden lennot. Huolimatta Titan-raketin vähän heikosta turvallisuuslukemasta hän päättää lähettää kaksi Gemini-lentoa ja yrittää saada Yhdysvallat ensimmäiseksi maaksi, jonka suorittaa avaruustelakoinnin. Toiselle alukselle ei riitä varamiehistöä, mutta riski se on joka kannattaa. Varsinkin kun pistäytyminen CIA:n puheilla paljastaa neukkujen (Homo Communistus Russiensis, nyk. sukupuuttoon kuollut laji) suunnittelevan täysin samaa.

Astronautteja näyttää olevan saatavilla, joten Nirvi palkkaa näitä aimo nivaskan Apollo-ohjelmaa ajatellen. Siitä vain mopot peruskoulutukseen ja parin vuoden kuluttua taivaalle (ehkä). Rahat eivät vielä riitä Apollo-ohjelmaan, tosin.

Tutkimuslaitoksella hän heittää muutaman megataalan tutkimustyöhön, jotteivat Titanit kosahda jo laukaisualustalle. Ups, sekä Gemini-moduulia että Titan-kantorakettia on kumpaakin yksi liian vähän, joten ostoksille vain.

Hetken johtajamme harkitsee miljoonien tilastojen selailua, mutta ei inspiroi, joten hän siirtyy kauden lentoihin. Suunnitelmiin kuluu Mercury-kapselin maapallon kierto plus avaruuskävely sekä Marsin ohilento Surveyor-luotaimella. Kamat pultataan kasaan, aikataulu määrätään ja vuoro lopetetaan.

Kynnet kuluu

Vuoron loputtua lennetään suunnitellut lennot, joka onkin pelin jännittävin vaihe. Pikku animaatiopätkien ja digitoitujen efektien sekä puheen kera alus nousee taivaalle. Mercury kiertää pallostamme, mutta voi! ilmakehään saapuminen ravistaa irti lämpökilven ja Cooperista tulee täysin kypsytetty. Maine kärsii miinus kymmenen pistettä. Mars-luotain sentään pääsee ilmaan, mitä nyt ohjaussignaali hukkuu kurssinkorjauspisteessä ja Surveyor suorittaa ohilennon Hevon Tuuttiin. Niin se kevät kuluu kiroillessa. Neukut onnistuvat ja korjaavat pistesaaliin ensimmäisestä pidennetystä maapallonkierrosta.

Päivän menuu

Pääsääntöisesti Buzz koostuu melkoisesta määrästä staattisia valikkoruutuja ja taustalla pauhaa pian kyllästyttävä musiikki. Toteutuksellisina kohokohtina toimivat avaruuslennot. Digitoidut pätkät ovat osittain pikkuisen suttuisia ja epäselviä (so what else is new?), mutta digitoitujen kommenttien tukemana luovat varsin tehokasta tunnelmaa. CD-ROM-versiossa sekä ääntä että kuvaa lienee rutkasti vielä enemmän.

Mutta eiköhän taas ole aika kurkistaa, mitä NASAn johtaja Nirvi puuhastelee?

Johtaja Nirviä on alkanut yhä enemmän jurppia puolen vuoden pelivuorot. Miksei kuukauden välein? Tai reaaliaikaisesti? Pieni askel olisi siis jättiharppausta parempi. Miksi minun pitää suunnitella lennot vuosi eteenpäin vain huomatakseni, että lennon miehistö ottaa pitkät tai lähtee lomalle? Miksei niitä voi suunnitella samalla vuorolla kun ne lennetään? Ja miksei peli edes varoita, ettei lentoja ole suunniteltu? Ja miksi niitä voi lentää niin vähän? Ja miksi niiden helvetin astronauttikakaroiden pitää viettää vuosi yhdessä ennen kuin ne voi edes pistää lennolle?

Miksi minun pitää valikkoviidakosta etsiä kissojen ja Laikojen kanssa sinne tänne ripoteltua tärkeää tietoa kaiken nollainformaation seasta? Miksei kukaan idioottisuunnittelijoista ole tajunnut pistää mukaan kattavaa yleisraporttia?

Ja ennen kaikkea, miksi tietokonepelissä tärkeimmässä asemassa ovat kynä ja miljoona kiloa paperia, joita on käytännössä pakko käyttää, ettei koko ohjelma leviä käteen heti?

Aldrinin tekijät eivät tunnistaisi ergonomiaa vaikka se tulisi kotiin käymään ja söisi heidän lapsensa. Jopa suurin osa tilastoista on niin hienosti laadittuja, että informaatiota saa tiristää puristimella. Minulta loppui niin motivaatio, järki, into ja velvollisuudentuntokin ennen kuun valloitusta. Ilmeisesti kahden vuoden kehittelytyö on mennyt valikkojen piirtelyyn.

Avaruudenvalloituksesta on aivan turhan vähän pelejä, ja vaikka Buzzissa on paljon hyvääkin, pelaajavihamielisyys ajaa pelaajan paremmin suunniteltujen tuotteiden pariin. Raskaan linjan strategisti saanee kyllä mahdollisesti pelistä huvia irti.

Asiasta kiinnostuneet (ja muutkin) painukoon videovuokraamoon hakemaan elokuvan Valiojoukko (The Right Stuff, ohj. Philip Kaufman, 1983), joka kertoo Yhdysvaltain avaruuslentojen alkuajoista. Tämä erinomainen elokuva on luotu nautittavaksi Buzz Aldrin's Race Into Spacen kanssa.

75