Call of Duty: Modern Warfare 3 vs Battlefield 3 (Xbox 360) – Modernia konsolisodankäyntiä

Modern Warfare 3 on sotilasräiskintäpelien appelsiini, Battlefield 3 omena. Tee siinä sitten vertailua!

Vastakkainasettelu on turhaa. Vaikka molemmissa vedetään kättä lippaan ja liikkuvia eteen, Battlefield 3 ja Modern Warfare 3 ovat pintapuolisista yhtäläisyyksistään huolimatta hyvin erilaisia pelejä. Erot käyvät erityisen selviksi konsoliversioissa, joissa Battlefieldiä ei voi mitenkään yksiselitteisesti julistaa Modern Warfarea paremmaksi.

Tätä juttua kirjoittaessani olin pelannut Battlefieldiä melkein kuukauden ja Modern Warfarea pari viikkoa. Battlefieldin pelaaminen Xboxilla oli yhtä tuskaa. Ei siksi, että peli oli sinänsä huono, vaan siksi, että se on niin paljon pc-versiota huonompi. Johtopäätökseni on väistämättä se, että edellisen numeron Xbox-arvosanani (Pelit 12/2011, 92 p) oli liian antelias.

Modern Warfare onnistui sen sijaan täyttämään jotain, mitä Battlefieldistä puuttui. Tappotahtinen pienen mittakaavan lähitaistelu on Modern Warfare 3:lla hyvin hanskassa. On sinänsä surullista huomata, etten enää kolmikymppisenä reagoi taistelutilanteisiin yhtä nopeasti kuin nuorna poikana Quaken parissa, mutta yrittää silti saan.

Keskityn tässä arvostelussa moninpeliin ja konsolinäkökulmaan. Pc:llä suositukseni on ja pysyy Battlefield 3:ssa.

Peli, joka yritti liikaa

Vanhaan hyvään aikaan pc:n ja Xbox 360:n räiskintäpeleissä ei välttämättä ollut muuta merkittävää eroa kuin hiiriohjaus vastaan pädikontrollit. Pädillä räiskyttely ei ole ollut minulle kymmeneen vuoteen enää ongelma, joten mikä Xboxin Battlefieldissä sitten mättää? Sanon sen nyt suoraan: Xboxin kuusi vuotta vanha tekniikka.

Battlefield 3 on konsoleilla läpeensä rampautettu. Ruudunpäivitys on verkkaista, karkea HD Ready -resoluutio (1280x720) tekee vihollisten hahmottamisesta yhtä tuskaa ja korkein pelaajamäärä on alle puolet siitä, mitä se on pc:llä. Suuremmissa kentissä 24 pelaajan Conquest-matsit taantuvat pahimmillaan pasifistiseksi piirileikiksi, jossa vaihdetaan laukausten sijaan vain lippujen omistajuutta.

Erikoista kyllä, pc-pelaajien vihaama Operation Metro on Xboxilla pelattuna melkeinpä pelin onnistunein kenttä. Pc:n 64 pelaajalla taistelu metroasemasta menee joka kerta tolkuttomaksi pommitukseksi singoilla ja nuubituubeilla. Xboxin 24 pelaajaan typistettynä Metron kapeat kulkuväylät eivät haittaa enää yhtään, eikä pienistä joukkueista ole samanlaiseen, ottelun kulun pysäyttävään häirintätuleen.

Huomasin pelaavani Xboxilla lähinnä viestintäasemien tuhoamiseen perustuvaa Rush-moodia. Rushissa hyökkäävän ja viestintäasemiaan puolustavan joukkueen välinen rintamalinja pysyy aina selkeänä, kun pelaajien ei tarvitse hajaantua pitkin poikin taistelukenttää. Rush menee pilalle lähinnä silloin, jos liian moni hyökkäävän joukkueen pelaaja jää leikkimään takalinjojen tarkka-ampujaa. Voittaakseen hyökkääjien on jyrättävä viestintäasemille päättäväisesti ja mahdollisimman suurena ryhmänä.

Suuret kentät ja ajoneuvot eivät ole verkkoräiskintäpelissä mikään itseisarvo, kuten Battlefield 3 konsoleilla todistaa. 24 pelaajaan typistettynä toiminnan ja eksyneen haahuilun suhde on ikävästi jälkimmäiseen kallellaan.

Peli, joka on mitä se on

Modern Warfare 3:a moninpelataan vielä pienemmillä tiimeillä kuin Battlefieldiä, mutta kentät ovat vastaavasti paljon kompaktimpia. Vaikka kentät ovat pieniä, ne ovat myös epätavallisen mutkikkaita, eikä ikkunasta roiskivan kämpperin selkäpuolelle koukkaaminen ole koskaan ongelma.

Siinä missä Battlefield on kyttäilevää kaukolaukausten hakemista, Modern Warfaressa on pakko pysyä koko ajan liikkeessä ja rynnäköidä täysillä päälle. Pelaajia lingotaan elämän ja kuoleman kiertokulussa kuin lottopalloja, tärkeintä on vain tasata tilit ja edes joskus voittaa. Battlefieldissä voi aina teeskennellä tiimipelaajaa, mutta Modern Warfaren hektisissä tappomatseissa kukaan ei halua jäädä eliittipelaajien rökittämäksi kynnysmatoksi.

Sanokaa minun sanoneen, suurin ero Battlefield 3:n ja Modern Warfare 3:n välillä ei ole ajoneuvot, kenttien kokoluokka tai matsit toisiinsa sitova hahmonkehitysjärjestelmä. Ei, se missä pelit eroavat aivan perustavanlaatuisella tavalla, on niiden kilpailuhenkisyys. Modern Warfaren moninpelistä ei saa satunnaisesti pelailemalla kuin pahan mielen, sillä toista, kolmatta tai neljättä prestiisikierrostaan vääntävät vakkaripelaajat syövät turistit elävältä.

Verenmaku suussa pelaaminen käy valehtelematta hermoille, mutta flow-kokemuksen iskiessä Modern Warfare 3:sta irtoaa aivan mielettömiä säväreitä. Double kill! Kill denied! Kuolkaa, paskat, kuolkaa! Sitten joku palauttaa sinut maan pinnalle tilaamalla viisi omaa pelaajaa kerralla niittävän ilmaiskun. Niin, niistä ei ole päästy vieläkään eroon.

Väitetään, että Battlefield 3 on seuraavan sukupolven peligrafiikkaa nykyisen sukupolven koneilla. Ilmankos sen pelaaminen on niin tuskaista Xboxilla! Modern Warfare 3:ssa samaa ongelmaa ei ole, vaan päinvastoin, peli rullaa suunnilleen kaksinkertaisella ruudunpäivitysnopeudella. Pädiohjausta voisi kuvailla notkeaksi ja tarkaksi – määreitä, joita en ensimmäisenä liittäisi tahmaiseen konsoli-Battlefieldiin.

On arvosanojen korjauksen aika. 88 säilyköön käypänä arvosanana Modern Warfare 3:n moninpelille. Xboxin Bäfää sen sijaan rokotan vitosella.