Call of Juarez: Bound in Blood (PC) – Veriveljet

Pelibisnes on kummallista. Yhdestä sodasta tehdään lukemattomia räiskintöjä, mutta villin lännen kaltainen aihe vaietaan liki kuoliaaksi. Puolalainen Techland kiittää, kumartaa ja ahtaa westerninsä täyteen lännenmyyttejä.

Sota muuttaa ihmisen. Kaksi maajussia värväytyy etelävaltioiden joukkoihin Yhdysvaltain sisällissodassa. Nähtyään tarpeeksi teurastusta veljekset pakenevat rintamalta pelastaakseen perheensä. Haavat eivät arpeudu, eivätkä sodan kovettamat veljet sopeudu siviilimaailmaan, vaan päätyvät lainsuojattomiksi Meksikon takamaille etsimään atsteekkien aarretta, joka legendan mukaan vie etsijöiltään järjen.

Call of Juarez: Bound in Blood edustaa katoavaa kansanperinnettä. Se on suoraviivainen putkiräiskintä, mutta saa sen anteeksi eeppisen elokuvamaisesti kerrotulla tarinallaan ja mainioilla hahmoillaan. Matkan varrella tehdään kaikki, mitä lännenelokuvissa on totuttu näkemään. Kaksintaisteluita, takaa-ajoja ratsastaen, sisällissota, sekopäisiä meksikaaneja, postivaunuja, kanoottiretkiä intiaanien kanssa, kuumia senoritoja ja hidastettuja kuolemia. On aikamoinen ihme, että kymmenisen tuntia kestävän juonen aikana ehditään kertoa myös koskettava tarina kolmen veljen kohtalosta.

Arpiset veteraanit

Bound in Blood on jatko-osa muutama vuosi sitten ilmestyneelle Call of Juarezille (Pelit 10/06, 80 p). Sen toinen päähenkilö oli Raamattua ja kuudestilaukeavaa heilutteleva saarnamies Ray. Bound in Blood kertoo siitä, miten Ray muuttui sisällissodan veteraanista kirkonmieheksi.

Sodan kokeneet Ray ja Thomas ottavat mukaansa kiltin, papiksi ryhtyneen pikkuveljensä, joka on samalla tarinan kertoja ja veljesten menetetty omatunto. Useimpien kenttien alussa pitää valita pelaako lähitaistelusta, dynamiitista ja kahdesta revolverista innostuneen Rayn vai ketterämmän ja hiljaisempaan tappamiseen jousella tai puukoilla mieltyneen Thomasin buutseissa. Kaikki on kuin suunniteltu kimppapeliä varten, mitä jostain kumman syystä ei kuitenkaan ole.

Räiskintäpelin tarinalla ja moniulotteisilla henkilöillä ei ole mitään merkitystä, jos ampuminen ei toimi nautittavasti. Onneksi Bound in Blood ei petä. Lukuisat revolverit, haulikot, kiväärit, derringerit ja gatlingit paukkuvat munakkaasti ja niillä on aivan omanlainen hidastempoinen luonteensa. Lataaminen kestää pitkään, joten jokaisen laukauksen on oltava harkittu. Tekoälykin on tilanteen tasalla ja vastustajat osaavat hakea hienosti suojaa, heitellä dynamiittipötköjä takaisin ja pistää tiukasti kampoihin.

Veljeksillä on ylimaallisia asekykyjä. Keskittymiskyky paranee vastustajia ampumalla ja kun mittari on täynnä, pystyy ajan pysäyttämään hetkeksi ja tähtäämään rauhassa. Keskittymistuokion jälkeen Ray ampuu kahden revolverinsa rullat tyhjiksi tismalleen suunnitelman mukaisesti, herkullisen näyttävästi ja tehokkaasti. Thomas hoitaa tilanteen hieman toiseen tapaan hidastetusti rytmikkäänä minipelinä, jossa pitää tähdätä, laukaista ja vetää iskuri oikeaan tahtiin.

Nimi jokaisessa luodissa

Alkuperäisen Call of Juarezin rasittavaa hiiviskelyä ei onneksi enää ole, vaan jatko-osassa kyse on suoraviivaisesta räiskinnästä, joka on täynnä valmiiksi skriptattuja toimintakohtauksia hylätyissä kirkoissa, saluunoissa ja pölyisillä pääkaduilla. Kaikki kaavamaista perusräiskintää rikkovat erikoiskohtaukset eivät tunnu hiotuilta.

Naurettavan huonosti tehdyn ratsastuksen vastapainoksi kaksintaistelut ovat nautittavan tyylikkäitä. Vetokättä pitää hivuttaa vähitellen kohti revolverin perää, pitäen samalla vastustaja jatkuvasti näkyvillä ja kun kirkonkello kumahtaa, on aika vetää ase ja koittaa osua. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ajoituksen ja rytmin täytyy olla tismalleen kohdallaan. Kuolema tulee, totta kai, peckinpahimaisen hidastetusti.

Tiukassa putkessa eteneminen rikotaan pariin otteeseen vapaammalla haahuilulla, jolloin tyrkyllä on pieniä hanttihommia kuten palkkionmetsästystä ja suojelukeikkoja, joista saa rahaa uusien aseiden ja varusteiden ostoon. Valtaosa ajasta kuluu tiukasti kädestä taluttaen ja nalkuttava veli pitää huolen, ettei ennalta valitulta reitiltä poiketa turhan pitkälle.

Bound in Blood on hämmentävän epätasainen. Päähenkilöiden miehekkään karhea sanailu, animaatio ja ulkoasu ovat todella hienoja, mutta monen sivuhenkilön repliikit ovat hävettävän heikkoja, animaatio jäykkää ja henkilöiden tarpeellisuus tarinan kannalta kyseenalainen. Osa lukuisista alipeleistä tuo hauskaa vaihtelua, mutta seassa on myös huonosti toimivaa pakkopullaa.

Kovin monta tylsää hetkeä noin kymmenisen tuntia kestävän tarinan aikana ei onneksi ole. Hyvä tyylitaju paikkaa teknisesti hieman vanhahtavan ulkoasun. Hyvänä puolena minimi- ja suosituskokoonpanot on asetettu lähes yläkanttiin. Omalla jo parhaat päivänsä nähneellä kokoonpanolla peli pyöri nikottelematta kaikki asetukset tapissa.

Moninpeliä ei arvostelukappaleella päässyt kokeilemaan. Hauskana ideana pelaajien listimisestä annetaan tapporahaa menestyksen mukaan, joten tulostaulun ykkösnimestä lohkeaa huomattavasti enemmän kuin häntäpäässä roikkujista. Rahalla saa ostettua uusia hahmoja ja parempia varusteita.

Pelimuodoista kiinnostavimmalta vaikuttaa monivaiheinen rosvo- ja poliisileikki, missä edellisten tavoitteena saattaa esimerkiksi olla kassakaappien räjäyttäminen, eteneminen kohti hevostalleja ja lopuksi pakeneminen ratsain samalla kun lainvartijat koettavat estää ryöstöä. Toimivuudessa on ilmeisesti vielä paranneltavaa, koska pelaajat ovat valitelleet lagia ja warppailua.

Lyhyestä kestosta ja ahtaasta putkesta huolimatta Bound in Blood on mannaa westernien ystäville, kiitos hyvin kirjoitetun ja näytellyn tarinan. Harvinainen länkkäriaihe on ostoperusteista tärkein, sillä pelissä ei ole juuri mitään, mitä ei muissa räiskinnöissä olisi jo nähty.

82