Villi länsi ei ole koskaan ollut kaikessa rumuudessaan näin kaunis. Jo tietokoneella vaikuttaneita maisemia on hiottu tarkemmilla tekstuureilla, pitemmällä piirtoetäisyydellä ja henkeäsalpaavan komealla valaistuksella, joka tuo autiomaan paahtavan auringon Pohjolan olohuoneisiin.
Harmillisesti valtavia maisemia pyörittävästä moottorista otetaan kaikki irti vain kahdessa melko lyhyessä kohtauksessa, muuten kenttäsuunnittelu on kuin pahimmasta putkiräiskinnästä. Naamiointi on kuitenkin esimerkillistä, sillä orjallinen rakenne ei päässyt missään vaiheessa pahemmin häiritsemään. Erityisesti ratsastus on omiaan tuomaan vaihtelua arkeen ja avartamaan näkökulmia aakeine laakeineen.
Konsolipelaajien ei tarvitse tyytyä suoraan käännökseen, vaan pelin läpäisseille on lisälevyn tyylinen ylimääräisten tehtävien osio. Papin tyyliin tappelevalla tylsähköllä sheriffihahmolla pelattavat tehtävät ovat samaa laatutyötä kuin muu peli, mutta tarinan vähäeleisyys syö tunnelmaa.
Avaintekijä Juarezissa on sen tuore ympäristö, sillä epämuodikas villi länsi ei ole niin puhkikaluttu aihe kuin Normandian hiekkaranta. Silloin Juarezin kutsuun kannattaa vastata, jos länkkäreiden jalot perinteet ovat lähellä sydäntä. Tosin tasoloikka ei saa polttaa heti päreitä.
Kiillota siis kannustimet, öljyä kuudestilaukeava ja ratsasta tyttö sylissä aina auringonlaskuun asti.
80
