Jokaisen tankkien pienoismalleja rakentelevien toivepeli on tullut: Campaign sisältää lähes kaikki toisen mailmansodan tankit, tykit ja vastaavat. Ja kyllä, mukana on myös Kurskin taistelu!
Jonathan Griffith tunnetaan Conquerorin, Virus-tyyppisellä grafiikalla toteutetun tankkipelin tekijänä. Ilmeisesti Conqueror on Jonathanin ainoa peli-idea, sillä Campaign on ilmiselvästi sen poika.
Campaignin perusidea on mainio: yksinkertaisesta strategiapelistä pääsee osastojen kohdatessa taktiseen strategiapeliin, josta siitäkin pääsee taistelemaan tankki tankkia vastaa kolmiulotteisessa ympäristössä.
Mainio paketti sisältää manuskojen lisäksi muun muassa The Timesin sodanaikaisen näköispainoksen, kaksi propagandakorttia ja -julistetta, ja introkin, jossa Jagdpanzer niittaa T-34:n, on hyvä. Ja kun manuaali paljastaa, että mukaan on ängetty lähes kaikki niin Saksan, Englannin, Yhdysvaltojen kuin Neuvostoliitonkin käyttämä kalusto aina Kubelwageneita myöten (ja lentokoneet & laivat bonuksena), niin odotukset ovat korkealla.
Strategiaruutu on yksinkertaisen karu ja siinä lähinnä määrätään osastoille määränpäät ja tilataan ilmaiskuja. Skenaariossa voi olla myös tuotantolaitoksia, jotka rakentavat uusia tankkeja, ja pelaaja voi määritellä mitä tehdään ja kuinka paljon. Kaiken voi jättää myös tietokoneen harteille.
Joukko-osastojen kohdatessa siirrytään taktiselle näytölle (mikäli ei valita automaattitaistelua, joka on sekunnissa parissa ohi). Taktinen näyttö näyttää omat vehkeet, joita käytössä on 16 kerrallaan, loppujen ollessa reservissä, sekä näkyvissä olevan viholliskaluston. Lisäksi ruudussa voi valita tankin, siirtää tankkeja reservistä kentälle, ja tilata ilma- ja tykistötukea.
Sitten tietysti pompataankin tankin ohjauskahvoihin. Kolmiulotteiset tankit ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja aivan selkeästi tunnistettavissa. Jokainen on määritelty perinpohjin aina panssarin paksuutta ja ammusten lävistysvoimaa myöten.
Näkökulman voi lukita osoittamaan joko tykin tai kulkusuunnan mukaan. Osuminen viholliseen on kuitenkin varsin vaikeaa: tykkimiesten ladatessa pääasetta voi ruikkia kantamaa valojuovia ampuvalla KK:lla, mutta siltikin osuminen vaatii harjoittelua. Valitettavasti sekä torni että tykki kääntyvät pykälin, detaljitasosta huolimatta, joka myös vaikeuttaa osumista. Paras tapa onkin yleensä jähmettää tykki suoraan sopivaan kulmaan ja unohtaa tornin kanssa pelleily, sillä runko kääntyy pehmeämmin kuin torni.
Amigassa muuten ammuksia pääsee fillarillakin karkuun, PC-versiossa sentään tilanne on vähän parempi. Osumatarkistusta olisi saanut parantaa, sillä jos kaksi tankkia on metrin päässä toisistaan eikä kumpikaan osu, on algoritmeissä pahasti vikaa. (Tosin tämä voi johtua juuri siitä, että yrittää tuhota Tigeriä hernepyssyllä. Toisaalta, pystyykö Stuartilla kolauttamaan Tigerin hengiltä?)
Maasto on täynnä puita ja taloja, mutta mihin on jäänyt Conquerorin kummut? Tankit kuitenkin pomppivat ylösalas antaen jonkunnäköistä vaikutelmaa epätasaisesta maastosta. Ne myös jämähtävät kiinni esteisiin, kuten taloihin ja puihin, ja koska nämä häipyvät pikkaisen liian aikaisin, saattaa irtipääseminen näkymättömästä esineestä olla yllättävän vaikeaa.
Tankkia kontrolloidaan parhaiten näppäimistöllä, sillä sitä ohjataan telaketjuttain. Sekä ohjaajan että/tai ampujan voi kyllä määritellä tietokonekontrolliin, mutta kummatkin selviävät urakasta sen verran heikoin arvosanoin, ettei kannata. Ääniefekteissä Amiga pieksee PC:n kuin KV-1 Panzer II:n, PC kun töräyttelee sellaisia perus-AdLib-ääniä
Skenaariotyyppejä on kolmea lajia: pieniä pikataisteluita, usean osaston isompia kampanjoita ja tuhansien tankkien päiväkausien pelailua vaativia sotia. Lisänä Campaign-rokassa on karttaeditori, eli jos joku suosikkitaisteluista puuttuu, äkkiäpä sen väsää.
Tuntuu siltä, että Griffith on jossain vaiheessa saanut tarpeekseen ja yrittänyt selvitä loppuun mahdollisimman nopeasti, sen verran kekseneräisyyden tuntua pelissä on. Nyt tuli kuitenkin annettua turhan negatiivinen kuva, sillä Campaignia pelaa mielellään, joskin satunnainen hölmöyspiikki saa tankin komentajan sanomaan vuorosanoja, joista tuskin on hyötyä taivaaseen pääsyssä.
Campaign olisi ollut todella hyvä peli, jos joku olisi uskaltanut huomauttaa Jonathan-pojalle, että 3D-osuutta voisi hioa. Kuitenkin uskallan varovasti näyttää peukalolla ylöspäin.
80
