Team 17 jatkaa laadukasta halpapelisarjaansa ammuskelupelillä Cardiaxx, vaikkei peli olekaan Teamin omaa tuotantoa. Cardiaxxista vastaa Eclipse Design.
Klassisesti s'em-up-analyysi aloitetaan tyyliin "taas yksi räiskintäpeli lisää Amigalle muiden jatkoksi". Totuushan kuitenkin on, että hyviä, selkäytimellä veivattavia shoot 'em-uppeja ilmestyy erittäin harvoin. Viime vuonna tilannetta yrittivät kirkastaa Apidya ja Project X, mutta molemmat olivat takkuisia pelattavuudeltaan. Desert Strike pelasti monen räiskijän kesän, vaikkei sitä ehkä voikaan luokitella perusräiskintäpeliksi. Siinähän täytyy jopa ajatella.
Cardiaxx aiheuttaa heti voimakkaan deja vun, eikä pelkästään sen takia, että kyseessä on ampumapeli. Olen nimittäin aivan varmasti vuosia(?) sitten pelannut aivan samaa peliä tai ainakin demoa siitä. Kyseessä ei siis ole todellakaan tuore pelikokemus, mutta missään ei kuitenkaan mainita pelin olevan uusintajulkaisu.
Mitään juonta pelissä ei ole, ja jos olisikin niin kukapa sitä viitsisi lukea. Ilotikulla ohjataan alusta niin vasemmalle kuin oikealle ja tulitusnäppäimellä tietysti ammutaan. Pelattavaa on kahdeksan galaksin verran ja vaiheiden välissä on vielä bonusalue, jossa täytyy tuhota annetussa ajassa mahdollisimman paljon avaruuskrääsää. Peli vierittyy sekä oikealle että vasemmalle.
Kaiuttimista korahtaa käsky käydä vihollisaallon kimppuun. Kyseessä voi olla joko parvi pörrääviä metallipallosia tai kentän seinämää kipittävä metallimato, ja ne täytyy tuhota mahdollisimman nopeasti, jotta koko vaiheen saisi sallitussa ajassa selvitetyksi. Variaatiota on melko mukavasti. Jokaisen eliminoidun vihollisen jälkeen peli jakaa bonuksena joko lisäaikaa, parempia aseita tai lisäenergiaa. Vaiheen lopussa lisäksi lymyää loppuhirviö, joka täytyy tietysti tuhota ennen etenemistä.
Team 17:stä pelissä muistuttavat laadukkaat alkukuvat ja hyvätasoiset äänet. Toki pelin taustat ja viholliset liikkuvat nykimättä (50 Hz), mutta sitä tuskin voinee pitää uutisena. Grafiikka sinänsä on selkeää mutta varsin yksinkertaista.
Aluksen ohjaaminen on melkomoista säpinää. Kun tikusta päästää irti, alus ei pysykään paikallaan (eli tausta vierittyy menosuuntaan koko ajan). Ohjausliikkeitä täytyy siis tehdä alituisesti, jotteivat osumat yllätä. Tarkkaavaisuus ei saa herpaantua hetkeksikään, onneksi reunarakenteet eivät sentään kertakosketuksesta tapa.
Peli antaa ainoastaan pari alusta, eikä jatkoyrityksiä tai salasanoja jaeta. Tämän takia pelaaminen on varsin turhauttavaa, sillä samoja vaiheita täytyy jurrata yhä uudestaan, mikä tekee tällaisen "opettele ulkoa vihollisen liikkeet" -pelin nopeasti tylsäksi. Sääli, koska peli sinänsä vaikuttaisi muuten kerrassaan mukavan addiktiiviselta.
Vaikeustaso on ollut ennenkin Team 17:n peleissä ongelma. Niistä on kuitenkin voitu sutjakkaasti julkaista vaikkapa helpotettu remix halpapelinä. Mutta koska Cardiaxx on jo halpapeli, pelattavampaa versiota lienee turha odottaa. Kiitti mulle tsiitti.
68
