Gary Grigsbyn Carrier Strike on tervetullut uutuus, sillä toisen maailmansodan Tyynen meren sota on jostain syystä saanut levätä varsin rauhassa vuosien mittaan. Carrier Strike koostuu pääasiassa tukialusosastojen taisteluista välillä 1942ð1944.
Gary Grigsby on paitsi SSI:n kuuluisin pelintekijä myÖs mahdollisesti maailman paras tietokonestrategiapelien suunnittelija, jonka meriittilistalta lÖytyy sellaisia nimiä kuin Kampfgruppe, Panzer Strike, Typhoon of Steel, Warship, War in the South Pacific ja U.S.A.A.F.
SSI:n tuoreita julkaisuja seuranneille nimet Eastern Front ja Western Front ovat varmasti tuttuja. Näihinhän Grigsby kehitti uuden pelisysteeminsä ja päätti käyttää sitä myÖs Carrier Strikeen. Kuinka maasodankäynnissä loistavasti toiminut systeemi voidaan siirtää toimivana merisotaan? Taidolla ð ja sitähän Grigsbyltä ei puutu.
Sota uusiksi
Carrier Strikessa on valmiina kuusi historiallista skenaariota, joita kutakin (viimeistä lukuunottamatta) voi jatkaa täysimittaisena kampanjana. Kampanjan tärkeimmät taistelut ovat historiallisia, joskin käytettävissä oleva kalusto määräytyy aiempien taistelujen tappioiden mukaan.
Väliin sijoittuvia taisteluita käydään tiheimmillään kerran kuukaudessa ja ne sijoittuvat yleensä historiallisesti tärkeimmille taisteluareenoille. Kalusto on tällÖin hatusta vedettyä, mutta kuten todellisuuteenkin perustuvissa taisteluissa kalusto määräytyy paitsi sen mukaan mitä historiallisesti samaan aikaan oli käytettävissä myÖs siihen astisten menetysten mukaan. Näin on mahdollista taistella toukokuun -42 Korallimeren taistelusta kesäkuun -44 Mariaanien kalkkuna-ammuntaan kymmeniä tukialustaisteluja.
Satunnaisjärjestelmän ansiosta erilaisia mahdollisia taisteluja on rajattomasti. Jopa valmiit historiallisetkin skenaariot voi halutessaan pelata joko historiallisesti tai käytettävissä olleista aluksista arvotuilla laivastoilla.
Laivoja, laivoja
Carrier Striken tähtinä ovat luonnollisesti lentotukialukset ja niiltä käsin operoivat lentokoneet. Maavoimia ei pelissä näy muualla kuin rahtialuksissa, jos päätehtävänä on joko maihinnousu tai oman tukikohdan huoltaminen.
Lentokoneita puolestaan lÖytää joko tukialuksilta tai tukikohdista, erona on se, että tukikohdissa majaileviin laivueisiin ei pelaajalla ole sananvaltaa: vain pommituslennolla olevien koneiden kohteita voi muuttaa. Japanilaisilla on lisäksi kellukkein varustettuja tiedustelukoneita, jotka eivät häiritse tukialuksen muuta toimintaa.
Ajankulun huomaa selvästi kaluston muuttumisen myÖtä. Kuukausien vieriessä molemmat osapuolet saavat sekä uusia lentokonemalleja että uusia laivoja käyttÖÖnsä. Sodan alussa japanilaiset ovat sekä määrällisesti että laadullisesti edellä liittoutuneita, joskin tutka heiltä puuttuu. Hiljalleen liittoutuneet ajavat kuitenkin sekä laadussa että määrässä pitkälti japanilaisten edelle ja loppuvaiheissa japanilaiset saavat olla tyytyväisiä jos yksikin pommi osuu maaliinsa.
Muun muassa liittoutuneiden it-tykkien lukumäärä ja tehokkuus kasvaa sodan kuluessa räjähdysmäisesti, joten vähemmästäkin kyynel tipahtaa japanilaispelaajan silmäkulmasta kun puolet hyÖkkäävistä koneista pysähtyy sulkutuleen.
Vuoron perään
Peli etenee perinteiseen strategiapelien tyyliin: käskyvaihe ja toimintavaihe. Päiväsaikaan eli 0400ð2000 käskyt annetaan 20 minuutin välein, Öisin kerran tunnissa. Lentokoneet operoivat, tiedustelukoneita lukuunottamatta, välillä 0600ð1900.
Laivasto-osastojen komentaminen on hyvin yksinkertaista, niille määritellään vain suunta kuudesta mahdollisesta, nopeus on aina maksimi. Tukialuskoneiden operointi on jo monimutkaisempaa, mutta se on pystytty pelkistämään varsin yksinkertaiseksi: pelaajan kontolla on koneiden aseistus ja tankkaaminen sekä niiden nosto/laskeminen lentokannelle (varustettujen koneiden pito kannella voi olla leikittelyä hengellään, tiedättehän, yksi ainoa pommi niiden keskelle voi sytyttää tulipalon jota ei enää sammuteta kuin merenpohjassa).
Täyttä tavaraa
Carrier Strikessa on vain muutama heikkous. Toisinaan taistelujen aikainen loppuminen harmittaa, mutta tämä on ohjelman sisään rakennettu piirre: mikäli toinen osapuoli kärsii liikaa tappioita määrää ylin komentaja yleisen vetäytymisen ja aamulla 0200ð0400 välillä taistelu loppuu. Sinänsä hyvä idea, jotta taisteluista ei muodostuisi liian epähistoriallisia, mutta äärimmäisen turhauttavaa esimerkiksi maihinnousuissa, joissa pääyksikkÖ ei ole vielä ehtinyt kohteeseensa.
HyÖkkäysaaltoja laukaistaessa tukialuksilta on etäisyyden arviointi viholliseen silmäpeliä. Vasta kun määritellään ilmassa oleville koneille kohdetta tulee matka näkyviin. Yksinkertainen etäisyyden määrittämistoiminto senhetkisestä aktiivisesta osastosta mihin tahansa viholliseen korjaisi tämän.
Muuten Carrier Strike on uskomaton luomus. Ensisilmäyksellä hirvittävän monimutkainen mÖhkäle paljastui tärkeimpien asioiden sisäistämisen jälkeen yksinkertaiseksi ja sieppasi täydellisesti mukaansa, ja kaikki muu ð jopa tyÖnteko ð jäi syrjään. Vuorokauteen mahtui enää vain kaksi tärkeää toimintoa: nukkuminen ja Carrier Strike.
92
