SSI ehti ensin Carrier Strikellään, ja nyt viipottaa perässä SSG, Strategic Studies Group, omalla Carriers at Warillaan. Kumpi kerää potin?
CAW noudattaa SSG:n yleistä linjaa, jossa käsiteltäväksi otetaan jonkin sodan yksittäisiä merkkitaisteluja ja kuvataan ne mahdollisimman perusteellisesti. Carriers at Wariin on hyväksytty Korallimeren, Midwayn, Itä-Solomonin saarien, Santa Cruzin ja Filippiinien meren taistelut. Bonuksena mukana on myös Pearl Harbour harjoitteluskenaariona, myös tasaväkisen ottelun mahdollistavana vaihtoehtoskenaariona.
CAWin taistelut käydään hyvin, hyvin yksityiskohtaisella tasolla, jolla pelaaja näkee jopa laivueidensa yksittäisten lentäjien tason. Kontrolloida voi halutessaan jokaista laiva- ja lentokonelaivuetta, niin tukialuksilta kuin maakentiltäkin operoivia.
Käytetty pelisysteemi muistuttaa hieman vanhaa Battlefront-systeemiä. Käytännössä järjestelmä on pistetty aika totaalisesti uusiksi, ja vanhasta on mukaan otettu lähinnä RUN-toiminto, jolla määritellään kuinka kauan ohjelma pyörii kerrallaan (5 minuuttia, tunnin, kunnes toisin määrätään, aamuun, iltaan, klo 23.00 asti).
Ja tietysti komentoportaikko, Yksi CAW:n erikoisimmista ja realistisimmista piirteistä. Suurempiin taisteluihin saattaa osallistua useita eri osastoja, joilla jokaisella on oma komentajansa. Skenaariota valittaessaan voi määrätä osan komentajista ihmispelaajiksi ja jättää loput koneelle, tai halutessaan totaalisen kontrollin muuttaa kaikki ihmisiksi. Tietokonekomentajat operoivat täysin itsenäisesti komennossaan olevilla aluksilla tai koneilla.
SSG:n tapaan pelaaminen on menuissa liikkumista. Ensin vaikkapa valitaan kenen joukkoja katsotaan, jonka jälkeen voi määräillä kyseisiä yksikköjä. Esimerkiksi laivoja varten on runsaasti vaihtoehtoja, aina suunnan ja nopeuden muuttamisesta alusten taistelutaktiikkaan, ja jokaisesta komennosta löytyy edelleen alikomentoja. Käskynjako on tehty kuitenkin varsin loogiseksi, eikä yllättävää kyllä käsikirjaakaan tarvinnut selata lainkaan esimerkkiskenaarion pelaamisen jälkeen. Pelaajaystävällisyyteen on panostettu ja näppäimistökin toimii enää vain apuvälineenä pelaamisen sujuessa hiirellä.
Tilastomiehille on runsaasti statistiikkaa. Valikosta riippuen voidaan samat asiat nähdä usealta kantilta eri tavoin selostettuna. Tukialusten ilmaoperaatioruudulla nähdään muun muassa laivueet, niiden senhetkiset operaatiot ja kunnossa olevat, vaurioituneet ja menetetyt koneet. Statusoptiosta nähdään laivueen koneiden kunto sekä niiden lentäjät eriteltynä, myös heidän taitonsa ja senhetkinen tehtävä. Jos lentäjä on menetetty, selviää jopa kuolinsyy! Tätä voisi sanoa jo äärimmäiseksi yksityiskohtaisuudeksi. Eikä laivojenkaan raporteissa ole pihtailtu.
Graafisesti CAW on huima askel strategisteille. Vanha puritaanikin katsoo ihmeissään kaunista ja tarkkaa 640 x 350 VGA-grafiikkaa animaatioineen kaikkineen. Räjähdykset ovat hienoja, ja tulipalojen peittäessä Enterprisen kannen on Kirkinkin pakko ryhtyä evakuoimaan alustaan. Ongelma vain on, että animaatioita ei saa kytkettyä pois, onneksi sentään edes katkaistua, mutta rasittavaksi sekin käy. Ja tällä kertaa kaunis kuori kätkee hyvän pelinkin.
CAWin ennakko-odotukset olivat kovat, sillä SSI:n Carrier Striken jälkeen tuntui, että aiheesta on vaikea enää pistää paremmaksi. SSG kuitenkin on onnistunut yllättävän hyvin tehtävässään eikä vähiten komean ulkokuoren ansiosta. Pelisysteemikin on yllättävän ystävällinen ja hyvännäköinen, kun huomioi mikä pelityyppi on kysymyksessä. Ainoat ongelmat ovat taistelujen toisiinsa liittymättömyydessä ja (toistaiseksi) rajoittuneisuudessa sekä animaatiopakossa.
Carriers at War on SSG:n tähänastisen uran huippuhetkiin laskettavissa. Hieno grafiikka ja realistinen komentojärjestelmä hyvään pelijärjestelmään yhdistettynä ovat tuottaneet ensilinjan pelin, jota sopii näyttää aiheesta vähemmän kiinnostuneillekin. Ja mukana tulee 138-sivuinen käsikirja, josta puolet käsittelee ja kommentoi Tyynenmeren tukialussotaa. NAM! Ja skenaario-editorikin on tulossa!
87
