Castlevania Aria of Sorrow (GBA) – Sielujen sinfonia

Konamin klassinen Castlevania-sarja sopii Gameboylle erinomaisesti, sillä kaksiulotteiset näkymät ja mukaansatempaava pelattavuus ovat aina olleet sarjan tavaramerkit. GBA SP:n taustavalo saa mystisen Habukan temppelin pimeimmätkin sopukat kylpemään kuulaassa valossa.

Aria of Sorrow vie tulevaisuuteen, tarkemmin sanottuna vuoteen 2035. Sankari on tällä kertaa tuiki tavallinen opiskelija Soma Cruz, joka lähtee ihailemaan vuosisadan ensimmäistä täydellistä auringonpimennystä paikalliseen Hakuban temppeliin. Kuinkas ollakaan temppeli sattuu olemaan Draculan majapaikka...

Pelaaja tutkii koko temppelin ja mojauttaa hengiltä eteen tupsahtavat viholliset siinä sivussa. Tasohyppelyn tuoksuinen rakenne on tuttu aiemmista Castlevania-seikkailuista, sillä alussa hahmo pääsee vain muutamiin huoneisiin, mutta ominaisuuksien kehityttyä etenemisreittejä avautuu suuntaan jos toiseen. Lopulta temppeli paljastuu kookkaaksi huoneiden ja luolastojen labyrintiksi. Tulevaisuuteen sijoittuvasta taustatarinasta huolimatta linnan käytävät ovat pelin henkeen goottisesti tyyliteltyjä ja hallitusti piirrettyjä.

Aria of Sorrow sekoittaa tuttua seikkailusoppaa sieluilla, joita tuhotut viholliset jättävät jälkeensä. Ammussieluilla saa aikaan nopeita vihollisia vapisuttavia taikatujauksia, vartijasielulla voi puolestaan aktivoida vaikkapa ympärillä pyörivän suojan. Lumosielulla hahmon saa tarvittaessa esimerkiksi jeesustelemaan eli kävelemään vetten päällä, ja kykysielu tuo avuksi pysyväisluonteisia lisäominaisuuksia kuten aina niin tarpeellisen tuplahypyn.

Sielukombinoinnin salat

Sielujen käyttö kuluttaa taikapisteitä, joten rajatonta riemua ne eivät takaa. Sieluja voi myös yhdistellä lukuisiin aseisiin, mikä vaikuttaa oman hahmon ominaisuuksiin. Hahmon ominaisuuksia kannattaa muutella jatkuvasti, koska oikea sielukombinaatio on muuttuvissa tilanteissa aina satunnaista toimivampi.

Sielujen keräily on viety lähes Pokemon-mittoihin, ja sieluista voi käydä kaverin kanssa vaihtokauppaa linkkikaapelilla. Sielut eivät sentään kasva tai kehity pelin edetessä, mutta eiköhän tuokin ole mahdollista seuraavassa jatko-osassa.

Castlevania Aria of Sorrow on järisyttävän mukaansatempaava elämys. GBA pysyy hyppysissä aamusta iltaan ja tunnista toiseen kunnes temppelin jokainen kolkka on koluttu. Vaikeustaso on myös tasapainossa, ja mahdottomatkin vastukset ovat loppujen lopuksi takuumureaa pässinlihaa, kunhan keksii tilanteeseen sopivan strategian. Sielujen kanssa värkkäily tuo peliin sopivasti syvyyttä sotkematta silti sarjan aiempien osien hyväksi testattua rakennetta.

Castlevania on siitä harvinainen pelisarja, että sen jatko-osia odottaa edelleen mielenkiinnolla.

90