Castlevania: Harmony of Despair (PS3) – Linnavaanijamiitti

Castlevania ja moninpeli mahtuvat harvoin samaan lauseeseen. Harmony of Despair dumppaa hautaholvien tutkimisen ja hahmonkehityksen yhteisen ilottelun tieltä.

Yksinäisten iloksi tehdyt Castlevania-seikkailut suuntaavat uusille urille Harmony of Despairin mukana. Uutukaisen juttu on moninpeli. Kaksiulotteiseen vampyyrinmetsästykseen mahtuu netissä kuusi pelaajaa ja pleikkariversion erikoisuutena samalle sohvalle neljä kimppapeliin.

Alussa pelattavia hahmoja on seitsemän. Kasvot ovat tuttuja tuoreimmista kannettavista Castlevania-seikkailuista. Mukana on kaikki tärkeimmät Alucardista Somaan ja Shanoasta Charlotteen. Jokainen hahmo käyttää samoja erikoisvoimia ja aseita kuin omissa seikkailuissaan. Esimerkiksi Soma pystyy kaappaamaan vihollisten sielut käyttöönsä, kun taas Belmontin sukulaiset turvautuvat perinteisiin epäkuolleenpysäyttäjiin, kuten pyhiin vesiin, risteihin ja ruoskaan.

Peruspelin kuusi kenttää on nopeasti koluttu, mutta nettikaupasta saa hankittua lisää pelattavaa ja pelattavia hahmoja. Valitettavasti DLC:t on jaettu yksittäisiin pikkupaketteihin, ja hintaa on jokaisella hahmolla ja kentällä kolmisen euroa, joten halvalla ei kaiken tahtova linnavaanija pääse.

Harmony of Despairin isoin ongelma on rahastukselta haiskahtava halpa tunne, joka lemahtaa kaikista koloista. Kaikki, minkä vain on viimeisimmistä Castlevanioista voinut kierrättää, on myös kierrätetty. Kierrätyskamasta pyydetään vielä erikseen lisämaksua. En rehellisesti muista ainuttakaan yksityiskohtaa tai taustaa, jota en olisi nähnyt aikaisemmin.

Moninpelin tieltä on raivattu monia 2D-vanioiden parhaita puolia. Yhtenäisen maailman sijaan peli on jaettu kouralliseen aikarajattuja kenttiä, hahmot eivät kehity, eivätkä uudet liikkeet avaa uusia alueita. Onneksi edes reittinsä lopussa odottavan pomon luokse saa valita suht vapaasti ja edistymisen tunnetta tuo vampinmetsästäjien päivittyvä varustearsenaali.

Harmony of Despair on kaksijakoinen tapaus. Toisaalta se rikkoo sarjan normeja ja tuo pöydälle monia raikkaita ideoita, kun taas toisaalta se henkii halpaa kierrätystä ja ladattavan sisällön rahastusta. Yksin pelattuna Harmony of Despair ei ole rahan arvoinen, mutta useammalle ruoskimisesta ja linnoista pitävälle oivaa huvia.

80