Castlevania: Order of Ecclesia (DS) – Valakia palaa taas

On hyvä päästää vanha verenimijä välillä tuulettumaan ja lähteä mausoleumista väkirikkaampiin maisemiin metsästämään. Castlevaniassa ravataan Draculan perässä ympäri Transylvaniaa.

Tuorein vuosipainos Castlevania-sarjaan muuttaa vanhoja kaavoja. Hyvä niin, sillä sarjaa viimeksi uudistaneesta Symphony of the Nightista on jo yli vuosikymmen.

Draculan pölyinen kotilinna vaihtuu itäeurooppalaiseen maaseutuun. Miljöinä ovat muun muassa pikkukylä, hylätty vankilasaari ja luista rakennettu luola. Paikasta toiseen siirrytään näppärän kartan avulla, minkä takia peli ei tunnu yhtä yhtenäiseltä kuin aiemmat osat. Uusien tapahtumapaikkojen suurin ongelma on niiden huono kenttäsuunnittelu. Luola voisi olla muutakin kuin vain suora putki, eikä metsätiellä haittaisi, jos näkisi välillä vaikka joen tai kukkulan.

Transylvania ink

Päähahmo Shanoa kuuluu Ecclesian lahkoon, Draculan tuhoamiseen vihkiytyneeseen järjestöön. Neito ei käytä perinteisiä lyömäaseita, vaan tatuoitujen glyyfien taikavoimaa. Myös tarina pyörii Draculan tuhoamiseen tarkoitetun Dominus-glyyfin ympärillä.

Käsiglyyfit toimittavat perinteisten hyökkäysten virkaa. Tatuoinnit loihtivat käyttöön maagisia miekkoja, tikareita, tulipalloja ja muita arkipäiväisiä taistelutaikoja. Koska Shanoan taistelutekniikka perustuu taikavoimiin, kaikki hyökkäykset syövät manaa, mikä pakottaa pieneen taktikointiin. Onneksi taikavoimat palautuvat nopeasti.

Selkätatuointi joko kasvattaa joitain Shanoan ominaisuuksia tai antaa etenemiseen vaadittavia taitoja. Esimerkiksi taikariimu voi singota magneettisesti Shanoaa eteenpäin tai muuttaa Shanoan oikeaksi kissatytöksi tai lepakkopimuksi. Monet viholliset jättävät glyyfejä jälkeensä kuollessaan, ja Shanoa osaa imeä vastustajien käyttämät glyyfit itselleen vaikka kesken taistelun. Kaiken kaikkiaan glyyfit tekevät taistelemisen mukavan monipuoliseksi.

Vaikeustasoa on nostettu selvästi parista aiemmasta DS-inkarnaatiosta. Etenkin pahimpien pomovastuksien kohdalla game over -ruutu tulee hyvin tutuksi. Tie ei kuitenkaan nouse pystyyn, vaan kaikkein pahimmat taistelut ovat voitettavissa harjoittelun ja uusien glyyfikombinaatioiden avulla. Hienosti suunniteltuja ja kookkaita pomohirviöitä katselee ihan mielellään useampaankin otteeseen. Mieleen jäivät majakassa ylöspäin ravattava pakomatka taistelun aikana ja monen kuvaruudun kokoinen minotauriritari.

Liity lahkoon

Hahmokatras on vanhaa torahammasta lukuun ottamatta uusi, eikä Belmonteista nähdä ruoskanpäätäkään. Vaikka Shanoa buffaa vampyyrinmetsästäjää sukupuolensa ansiosta, jää neito sivuhahmojen varjoon, sillä tyttö suhtautuu kaikkeen tylsän tunteettomasti.

Sivutekemistäkin on kyläläisten antamien pikkuaskareiden muodossa. Tarinan läpäiseminen palkitaan aiempien osien tapaan kovemmalla vaikeustasolla, uudella pelattavalla hahmolla ja Bosh Rush -tilalla, jossa yritetään kellistää pomoja mahdollisimman nopeasti. Seikkailun pystyy myös linkittämään Wiin Castlevania Judgment -mätkinnän kanssa, jolla saa avattua joitain bonuksia molempiin peleihin.

Kaiken kaikkiaan uudistukset ovat onnistuneita, vaikka eivät kokonaisuuden kannalta kovinkaan suuria. Castlevania: Order of Ecclesia on edelleen hyvin samankaltainen kuin aiemmatkin, eli hyvä, ammattitaidolla tehty ja haastava tasoloikkatoimintapeli. Ei Castlevanian tyylisiä pelejä nykyisin ainakaan liikaa julkaista, mutta seuraavaan osaan kaipaisi jo radikaalimpia uudistuksia.

85

Lisää aiheesta