Voi olla myös että luulen niin
että olla voi että luulenkin
etten rakkautta kaipaa ja annat sä kuitenkin
Vincent on tavallinen kolmekymppinen koodarimies. Kun hän ei vietä iltoja pitkäaikaisen tyttöystävänsä Katherinen seurassa, mies hengaa lähikapakassa kaveriporukan ilona ja riesana. Elämä on simppeliä ja vapaata, juuri sellaista, mitä itse kukin halajaa.
Eräänä kohtalokkaana päivänä Katherine ilmoittaa haluavansa alttarille mitä pikimmiten. Vincentin pasmat heittävät häränpyllyä, ja kostean baari-illan jälkeen hän löytää itsensä sängystä nuoren ja hemaisevan Catherinen kanssa. Pettämisen syyllisyys jäytää takaraivossa, mutta toisaalta Vincent ei ole ollenkaan varma, kiinnostaako Katherinen tarjoama vastuullinen arki.
Parisuhdepainajaisen päälle Vincent painii öisin keskellä psykedeelisiä painajaisia. Huhut kertovat, että jos painajaisessa putoaa, eikä herää ennen kuin osuu maahan, kuolee oikeasti. Uutiset pursuavat raportteja nuorista miehistä, jotka on löydetty kuolleina sängyistään.
Tissit kehiin
Catherine kohahdutti ennakkomarkkinoinnillaan: seksiä, tissejä ja muuta sohvapaavoja kiinnostavaa luvattiin kuppikaupalla. Lopullinen peli on jotain ihan muuta. Markkinoinnin teemoja ei näe ollenkaan, mitä nyt ensimmäistä tapahtui ja toisia kopeloitiin, mutta vain pelaajien näkemättömissä.
Päivisin Vincentin elämästä näkee oleelliset osat, kuten tapaamiset Katherinen kanssa ja illat poikaporukan seurassa. Suurin osa päivän tapahtumista näytetään pelimoottorilla tehtynä videona, tärkeimmät tilanteet ihan kivana, mutta valitettavan halvan oloisena animaationa. Päivän annista ainut pelattava osio on baari-ilta Stray Sheepissä.
Yönsä Vincent viettää kivuten loputtoman oloista tornia yhä vain ylemmäs ja ylemmäs. Paikalleen ei voi jäädä, koska tornin alimmat kerrokset lahoavat alta tai jokin painajaisolennoista kipuaa Vincentin perässä. Valtaosan ajasta Catherine on kiivastempoinen, kauhuelementein höystetty puzzlepeli.
Torniin kiipeäminen on vain ani harvoin pelkkää kapuamista. Vastassa on esimerkiksi pystysuora seinä ilman ainuttakaan käden- tai jalansijaa. Onneksi torni on koottu palikoista, joita voi vetää ja työntää mielensä mukaan, jopa yli reunojen, sillä kuutiot pitävät toisensa ilmassa niin kauan kun kulmat koskettavat toisiaan. Kuutioilla on myös moninaisia ominaisuuksia. Tummat kuutiot liikkuvat tavallista raskaammin, pommikuutiot räjähtävät lyhyen ajan päästä, ansakuutiot seivästävät Vincentin ja jääkuutioiden päällä juokseminen palkitaan liukastumisella.
Apinan kiipeilytaidoilla varustetulle Vincentille kuutioiden reunoilla roikkuminen ei ole ongelma, joten simppelistä ideasta huolimatta kuutioiden työntelystä saa yllättävän monimutkaista. Joskus yksinkertaisinkin ongelmakohta saattaa vetää sormen suuhun, sillä tornin jatkuva sortuminen ja leipäveitsen kanssa jahtaava demonimorsmaikku saavat järjen hyytymään ja sydämen laukkaamaan. Loppupeliin mennessä kuutioajattelusta tulee toinen luonto ja alussa harmaita hiuksia aiheuttaneet kohdat ratkeavat kuin itsestään.
Painajaisosuudet ovat sen verran haastavia, että herkästi turhautuvan kannattaa aloittaa suosiolla easy-tasolla. Löysäilyllä menettää vain Babelin torni -minipelin, mutta sitä ei näkisi muutenkaan, jos selviytyy vain niukin naukin kentistä. Satunnaistorneista koostuva Babel vaatii avautuakseen tukun kulta-arvosanoja normal-tasolla. Niin Babelia kuin läpäisyn jälkeen normikenttiäkin pääsee kiipeämään myös kaverin kanssa.
Kierros kaikille
Baarissa Vincent voi jutella tutuille ja tuntemattomille, kerätä tietoa unikuolemista tai pelata vaikka kolikkopeliä. Mitä enemmän tietoa baarissa kerää, sitä selvemmältä alkaa yhteys Vincentin painajaisten ja mystisten kuolemien välillä näyttää. Baarikavereiden kanssa jutteleminen ei ole turhaa ajanhukkaa, sillä alamaissa olevaa miestä vähän kannustamalla ei tyypin nimeä tarvitse tunnistaa muiden uhrien joukosta seuraavan aamun uutisista.
Painajaistornin välietapeilla tulee vastaan kysymyksiä, joiden vastausten perusteella määrittyy, minkä peräti kahdeksasta eri lopusta saa nähdä. Kysymykset ovat herkkua peliä sivusta seuraavalle siipalle, sillä mukana on hyvin henkilökohtaisia kysymyksiä ihmissuhteista ja elämästä.
Kymmentuntisesta peruspelistä iso osa on hauskaa ja erilaista puzzlepelaamista. Nillitettävä kumpuaa lähinnä ajoittaisesta turhautumisesta kovan haasteen edessä ja lopun läskiksi menevästä juonesta, mutta muuten Catherinea voi suositella poikkeavaa etsiville. Mutta tissikuvat kannattaa edelleen hakea netistä.
84
