Champions of Norrath -toimintaropessa eteenpäin ei kannusta tarina vaan tasonnousu. Aivan sama, kuinka Faydwein metsähaltioille käy, pääasia, että barbaarini saa paremman miekan.

Snowblind Studios kehitti ensimmäisen Baldur's Gate: Dark Alliancen konsoleille. Interplay ei maksanut Dark Alliancen tekemisestä sitä mitä sovittiin, joten Snowblind loikkasi Sonylle työstämään Champions of Norrath -sarjaa.

Eipä ole yllätys, että Champions of Norrath -toimintaroolipelin idea on tismalleen sama kuin Dark Alliancessa: tavoitteena on kerätä kokemusta ja varusteita mahdollisimman vikkelästi. Kimppapelin roolia on lisätty kasvattamalla nettipelillä ja multitap-tuella pelaajamäärä neljään seikkailijaan.

Maailma on amerikkalaisten

Champions of Norrathin maailma sijoittuu Everquest-roolipeleistä tuttuun ympäristöön. Amerikassa idea on toimivampi, sillä miljoonia myyneiden PC- ja PS2-nettiroolipelien ansiosta kansat ja paikat ovat pelaajille tuttuja.

Champions of Norrathin pelaaminen ei vaadi Everquest-tuntemusta, sillä viittaukset taustamaailmaan jäävät epämääräisiksi. Samat barbaarit, jousimiehet, papit, soturit ja taikurit riehuvat kaikissa fantasiatarinoissa. Haltiat hyviä, örkit pahoja -asetelma lienee kaikille tuttu.

Yksinpelissä sankareita on vain yksi väkijoukkoa vastaan, neljän pelaajan kimppataisteluissa riittää jytinää. Ruutu täyttyy shadow knight -taistelijan myrkkypilvestä, taikurin tulitaioista ja rangerin räjähtävistä nuolista. Örkkejä käy sääliksi, sillä useimmat eivät osaa kuin hyökätä kiljuen kohti. Onneksi edes maagit ja jousimiehet yrittävät karata kauemmas pelaajajoukon lähestyessä.

Taisteleminen on suoraviivaisen sujuvaa eikä puzzleja ole, joten suurimmat pulmat liittyvät hahmon kasvattamiseen. Tasonnousujen myötä voi parantaa sankarin perusominaisuuksia, kuten voimaa ja ketteryyttä. Myös taitoja voi muokata.

Eri taidot taioista erikoisliikkeisiin on jaettu kykypuuhun. Yhden taidon oppimiseen vaaditaan edellisten hallintaa ja esimerkiksi tulimyrskytaian oppiakseen on ensin hankittava kaksi heikompaa tulitaikaa. Ajatukseton kaikkien taitojen opettelu ei kannata, sillä perustaidoista voi tehdä vahvempia sijoittamalla vanhoihin kikkoihin lisäpisteitä. Monilahjakkuuden kehittämistä vastaan sotii myös se, että taikoja tai erikoisliikkeitä on pikanäppäimestä käytössä vain kaksi kerrallaan.

Joukkovoima

Vaikka yksinpeli toimii moitteetta, kimppapelinä Norrath on parhaimmillaan. Hahmoluokat tukevat toisiaan mainiosti, sillä taistelijat huitovat eturivissä, ja velho ja ranger pudottelevat vastustajia loitommalta. Koska uusia uhreja tulee vain menosuunnasta, ryhmityksessä voi helposti säilyttää etu- ja takalinjat.

Netissä kokemus ei ole yhtä väkevä, sillä ihmiset keskittyvät seikkailun sijasta shoppailuun. Jokaisella hahmoluokalla on viisi erilaista asukokonaisuutta, joten useimmat hakevat verkosta peliseuran sijasta vaatekaapista puuttuvia varusteita.

Kauppa- ja taktiikkaneuvotteluiden helpottamiseksi Norrath tukee kuulokeadapteria. Ääniyhteyden laatu ei ole kaksinen, tosin ennen eurojulkaisua pelasin amerikkalaisten kanssa, mikä varmasti vaikutti asiaan.

Juoneen ei ole keskitytty lainkaan. Faydwerin metsähaltioiden Kelethin-kaupunkia uhkaa örkki-invaasio, joka pelaajan pitää pysäyttää. Välissä poukkoillaan paikasta toiseen taikakalun perässä ilman suurempaa ajatusta. Tarinassa esimerkiksi autiolla saarella asustavaa veljesparia on vainonnut jo vuosia satapäinen orjakauppiaslauma, vaikka kahden ihmisen jahtaamisella ei luulisi perhettä elätettävän.

Suurempi ongelma ovat kauppojen sekundavalikoimat. Vihollisilta pudonneet vehkeet ovat aina luokkaa parempia kuin romukauppiaiden artikkelit, joten kaupoista ei kannata ostaa ikinä mitään. Ahkera säästäminen palkitaan vasta uudelleenpeluukerroilla, jolloin aivan seikkailun alussa kauppiaalla on pelaajan omaisuutta parempia tavaroita hyllyillä.

Norrath on sujuva toimintaroolipeli, joka toimii parhaimmillaan porukalla pelattuna. Aivan huippupisteisiin olisi vaadittu Crystal Chroniclesin tapaisia mana-astioita tai muita uusia ideoita, joilla olisi saatu lisäväriä jatkuvaan lahtaamiseen.

Lajityypin perusvaatimus eli taistelu ja kokemuksen keruu sujuvat mainiosti. Pelattavaa riittää viikonlopuksi, joten Norrathin kahlaa läpi porukalla ilman, että iltavapaa-anomukset vaarantavat perhesopua. Edes yhden poisjäänti ei haittaa muita, sillä hahmoja voi poistaa tai lisäillä kesken pelin.