Pois alta, pelkurit! Haltiamiekat, heittokirveet ja moukarit ovat palanneet takomaan järkeä hirviöiden koviin kalloihin.

Snowblind Studiosin viime vuonna julkaistu Champions of Norrath (pelit 6/04, 84 pistettä) oli mainio toimintaroolipeli, jossa seikkailun saattoi läpäistä jopa neljän pelaajan tiiminä. Peli sijoittui Everquest-roolipeleistä tuttuun maailmaan ja lainasi pelisysteeminsä samojen tekijöiden Baldur's Gate: Dark Alliancesta.

Champions: Return to Arms on tyypillinen jatko-osa: kaikkea on enemmän ja entistä napakammassa paketissa. Luolastoja kolutaan jälleen joko yksin tai ryhmässä, ja ennen kuin loppupomo kilauttaa lusikkansa nurkkaan, tuhannet tusinahirviöt menettävät päänsä.

Elä ja anna loisten kuolla

Taistelujen henki on alusta asti selvä: armoa ei anota eikä anneta. Kimppuun ryntää jatkuvalla syötöllä örkkijoukkoja ja muita pimeydessä siinneitä koirankuonolaisia, joiden mielestä yksi yhtä vastaan -taisteleminen on elähtänyttä ritariromantiikkaa.

Padin toimintanapit huutavat armoa, kun miekka tekee vihollisista viipaleita ja loitsut käräyttelevät vastustajia savuaviksi lihakimpaleiksi. Jatkuva teurastus keskeytyy vain arkkujen availuun, lyhyisiin keskusteluihin ja kauppareissuihin. Puzzlentapaisia tulee vastaan kourallinen.

Kontrollit ja vihollisaaltojen rytmitys toimivat erinomaisesti. Toiminnot taisteluliikkeistä manapullon hörppäämiseen on jaoteltu loogisesti padin eri napeille, minkä ansiosta reaaliaikainen taisteleminen on nopeaa, yksinkertaista ja hauskaa.

Mukaan on ympätty taustajuonikin. Pahan kätyrit valmistelevat vihan jumala Innoruukin henkiinherättämistä ja jotain tarttis tehdä. Käytännössä tarinalla ei ole mitään virkaa, sillä vain yksi asia merkitsee: kokemuksen ja tavaran kyltymätön kerääminen.

Suurin osa aseista ja varusteista saadaan vihollisilta, mutta myös kauppojen hyllyiltä löytää hintansa arvoista tavaraa. Kun alun reikäisistä polvihousuvarusteista ja peltimiekoista päästään ja taitoarsenaaliin ilmestyy muutama kunnon loitsu tai erikoishyökkäys, mättäminen alkaa kummasti maistua.

Hahmonkasvatuksen koukku perustuu siihen, että sankarin kehittyminen näkyy ja tuntuu käytännössä. Voi sitä riemua, kun aiemmin housupyykkiä aiheuttanut vuorenpeikko lakoaa upouuden miekan edessä yhdellä iskulla!

Kimppakivaa

Perinteisistä sotureista, papeista ja velhoista koostuva hahmoluokkavalikoima on saanut kaksi uutta tulokasta. Ihmisliskoa muistuttava Iksar Shaman on tasapainoinen yhdistelmä loitsijaa ja taistelijaa, kun taas Vah Shir Berserker on tiikerinaamainen, heittokirveisiin erikoistunut arjalainen katutappelija. Ykkösosan omistajat voivat portata vanhan sankarinsa muistikortilta ja kehittää sitä tasolle 80 asti.

Hahmojen erikoistuminen tiettyyn taistelutyyliin on suositeltavaa. Taitojen kehittäminen tapahtuu kykypuulla, ja aiemmin opitut taidot vaikuttavat siihen, mitä hahmo voi oppia seuraavaksi. Kaikkia taitoja tasapuolisesti haalivat pelaajat saavat helposti aikaan hahmon, joka osaa vähän kaikkea, mutta ei mitään kovin hyvin.

Yksin pelattuna Champions: Return to Arms on oivaa viihdettä, mutta parhaat puolensa se paljastaa, kun ruudun eteen ryhmittyy useampi pelaaja. Koska hahmoluokat tukevat toisiaan erinomaisesti, mielenkiintoisia ryhmäkokoonpanoja on nautittavan helppo laatia.

Itsestään selvin vaihtoehto on jakaa ryhmä lähi- ja kaukotaistelijoihin, mihin osaltaan kannustaa sekin, että suurin osa taisteluista käydään kapeilla käytävillä. Takarivissä seisovat velhot ja haltiat pehmittävät ensin vihollislinjoja loitsuilla ja nuolilla, minkä jälkeen lihaskimppusoturit viimeistelevät homman lähitaistelussa.

Seikkailumoodin lisäksi on survival-henkinen The Arena -pelimoodi, jossa myös pelaajien väliset yhteenotot ovat mahdollisia. Jatko-osa tukee edeltäjänsä tavoin nettipeliä, mutta arvosteluversiolla ei ollut nettiin asiaa.

Kaunis mutta tyhmä

Champions: Return to Arms on nätti kuin metsähaltia pienenä. Hahmojen ja ympäristöjen yksityiskohdat hivelevät silmää ja vesialueet ovat erityisen hienoja. Taistelun melskeen takaa kuuluu tuulen huminaa, aaltojen hyökyä ja muita luonnon ääniä, ja niiden sekaan lomittuu silloin tällöin jyhkeä fantasiateema torvineen ja patarumpuineen.

Viihdyttävyydestään huolimatta Champions: Return to Arms kaipaisi muutamaa pelimekaanista innovaatiota. Seikkailu tyytyy turhan kiltisti olemaan pelkkää napinhakkausta, vaikka pelimoottorissa olisi aineksia enempään.

Aivottoman lahtauksen mielekkyyttä lisäisi jo se, että juonta olisi suunniteltu kahvitaukoa kauemmin. Tehtävien läpi punottu tarinalanka on todella heppoinen ja tehtävät harvinaisen puhdittomia. Etsi kykloopin ryöstämä näkinkenkä, jotta saat merenneidolta taidon hengittää veden alla -tehtävä on sieltä eeppisemmästä päästä.

Hyvänä uudistuksena juoni haarautuu. Pelaaja voi valita hyvän ja pahan puolen väliltä, mikä vaikuttaa tehtävätavoitteisiin, luolastovalikoimaan ja joihinkin sokkeloihin. Arvosteluversioon oli tosin eksynyt bugi, jonka takia viimeiset kentät ja juonipolkujen lopulliset erot jäivät kokematta.

Champions: Return to Arms on kaikesta huolimatta hyvä peli. Kaveriporukalla mellastaminen on addiktoivan hauskaa ja vielä yksi hirviölauma ja sitten nukkumaan -efekti toimii myös yksinpelissä. Voiko mättöseikkailulta enempää vaatia?